IBM:ssä puhaltavat nyt avoimen alustan tuulet, kun yhtiö osti jonkin aikaa sitten Red Hatin. Nyt IBM on päättänyt julkistaa Power-prosessoreidensa käskykannan. On vaikea sanoa, mikä käytännön merkitys Power-käskykannan avaamisella on. Periaatteessa kuka tahansa voisi nyt kokeilla oman Power-prosessorinsa kehittämistä.
Samaan syssyyn IBM siirtää OpenPower Foundationin Linux Foundationin alle. Linux-säätiöstä on vuosien varrella tullut niin monien avoimen koodin projektien hallinnoija, että nimessäkin olisi jo syytä päästä eroon Linuxista.
PowerPC-prosessorit ovat nykyään pieni peluri palvelimissa. Vuonna 2001 IBM kehitti ensimmäisen kaksiytimisen prosessorinsa, jonka kellotaajuus ylitti gigahertsin. Piiri tunnettiin nimellä Power4 ja se hakkasi markkinoilla silloiset Unix-prosessorit (Sunin UltraSparcin ja HP:N ja Intelin yhdessä kehittämän Itaniumin).
Power-arkkitehtuuri voi marginaalisesta asemastaan huolimatta edelleen hyvin IBM:n siipien alla. Viime viikolla Piilaakson Hot Chips -konferenssissa esiteltiin uusi, paranneltu versio Power9-prosessorista. Roadmapeissa puhutaan jo Power10:stä, joka ensi vuoden jälkeen lisännee PCIe 5.0 -tuen palvelinsuorittimiin.
Avoimen koodin prosessorit ovat kasvattaneet suosiotaan viime aikoina. Berkeleyn yliopistosta ponnistava avoin RISC-V kasvattaa tukeaan koko ajan ja Arm voi saada siitä tulevina vuosina kovan haastajan.
Intelin ja AMD:n suljettu x86-käskykanta sen sijaan porskuttaa entiseen malliin.
Virtaamamittaus on monissa laitteissa kriittinen mutta usein ongelmallinen toiminto. Perinteiset mekaaniset anturit kuluvat ja jäävät sokeiksi pienille virtausnopeuksille. Ultraäänitekniikkaan perustuvat valmiit moduulit tarjoavat nyt tarkan, huoltovapaan ja helposti integroitavan vaihtoehdon niin kuluttaja- kuin teollisuussovelluksiin.