Pekka Ala-Pietilän johtama ohjausryhmä luovutti tänään ensimmäisen tekoälyn vaikutuksia ja mahdollisuuksia pohtivan väliraportin elinkeinoministeri Mika Lintilälle. Raportti jää varsin pinnalliseksi riipaisuksi tekoälyn vaikutuksista.

Raportissa Ala-Pietilän työryhmä on kartoittanut tekoälyosaamisen kansainvälistä tilannetta ja sen pohjalta ehdottanut Suomelle jatkotoimenpiteitä ”kahdeksan avaimen” muodossa. Avaimet näyttäytyvät kahdeksana yleisen tason toiveena Suomen tekoälykehitykselle. Ongelmana on se, että konkreettiset keinot näiden saavuttamiseksi puuttuvat.

Tekoäly on hankala asia. Kun työryhmä ei oikein osaa määritellä koko tekoälyä, se päätyy kutsumaan kansalaiset ”keskustelemaan siitä, mitä tekoälyn ja robotiikan yleistyminen meille tarkoittaa, mitä siltä odotamme ja mihin haluamme päätöksentekijöiden erityisesti kiinnittävän huomiota”.

Raportista käy ilmi muutama kansallista ajattelutapaamme kuvaava ongelma. Ensinnäkin siinä puhutaan koko ajan Suomen roolista ja suomalaisyritysten mahdollisuuksista. Huipputekniikka ei ole enää pitkään aikaan noudattanut kansallisvaltioiden rajoja. Tekoäly ei sitä taatusti tule tekemään.

Raportissa puhutaan myös niistä muutoksista, joita tekoäly tulee aiheuttamaan työelämälle. ”Tällä kertaa rakennemuutos koskettaa myös enemmän tienaavia”, muotoillaan raportissa. Näkemys on oikeansuuntainen, mutta ei uskalla sanoa läheskään riittävästi.

Tekoälyn tuoma murros tulee olemaan vallankumoukseen verrattava muutos työelämässä. Tekoäly ei tule viemään kaikkia työpaikkoja, mutta kaikkien työ saattaa muuttua. Tehtävät muuttuvat, nimekkeet muuttuvat ja paikkamme arvoketjussa muuttuu. Kun meillä on niin vahva perinne vanhojen rakenteissa kiinni pitämisessä, tämä muutos tulee väistämättä olemaan väkivaltainen.

Suomesta ei tule ”yhtä maailman johtavia tekoälyn soveltajamaita” perustamalla osaamiskeskittymiä, ja rakentamalla maailman parhaat julkiset palvelut. Niiden kehittämiseen menee vuosia, eikä niitä kuitenkaan kukaan muu osta. Edes sinänsä hauska idea uudesta tekoälymestarin tutkinnosta ei nosta meitä kehityksen kärkeen.

Ainoa keino on nopeasti luoda yrityksille edellytyksiä tutkia uutta tekniikkaa, palkata osaajia muualta, sanalla sanoen poistaa mahdollisimman paljon siitä sääntelystä, joka Suomelle on ollut niin tärkeää, suorastaan kansallisomaisuutta.

Pitää toivoa, että Ala-Pietilän ryhmä saa huhtikuussa 2019 julkaistavaan loppuraporttiinsa hyvin konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, jotka halutaan viedä nopeasti käyttöön. Esitetty sata miljoonaa euroa vuodesta 2019 erilaisiin tekoälyhankkeisiin ei riitä.