Suomessa operaattorit ovat tarjonneet 5G-palveluja jo kahden vuoden ajan. Moni 5G-puhelu ja datalinkki menee Huawein toimittaman tukiaseman kautta. Ruotsissa ns. midband-taajuudet saatiin jaettua operaattoreille vasta viime kuussa, mutta tulevissa verkoissa ei saa käyttää Huawein laitteita. Miten tämä on mahdollista, kun molemmissa maissa arvion pitäisi perustua samaan EU:n 5G-työkalupakkiin ja sen riskianalyyseihin?
Jotta tätä maiden erilaisuutta ymmärtää, pitää avata eroja maiden telelainsäädännössä. Suomessa kansallinen turvallisuus on huomioitu jo 1990-luvulta lähtien. Laki määrittelee hyvin tiukasti sen, miten operaattorin pitää taata verkon turvallisuus. Jos operaattorin tietoon tulee jonkinlainen riski, operaattorilla on lakisääteinen velvollisuus ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta uhka ei realisoidu.
Tämän vuoden alussa meillä tuli voimaan uusi sähköisen viestinnän palvelulakikokonaisuus, jossa on pantu täytäntöön EU:n 5G-verkkojen turvallisuuteen liittyvän yhteisen keinovalikoiman (ns. 5G-toolbox) toimenpiteet, jotka koskevat viestintäverkon keskeisten kriittisten osien suojaamista. Lyhyesti sanottuna uuden lain mukaan viestintäverkossa on kiellettyä käyttää sellaista verkkolaitetta, jonka käyttäminen voisi vaarantaa kansallista turvallisuutta.
Suomessa turvallisuus perustuu lakiin ja valvontaan
Viestintäverkkojen turvallisuutta seuraamaan perustettiin samalla uusi verkkoturvallisuuden neuvottelukunta. Neuvottelukunnassa ovat edustettuna keskeiset viranomaiset eri hallinnonaloilta sekä teletoimiala. Neuvottelukunta käsittelee laaja-alaisesti viestintäverkkojen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä ja antaa tarvittaessa suosituksia verkkoturvallisuuden parantamiseksi.
Suomessa ei siis päätetty kieltää yhtä (tai kahta) laitetoimittajaa toimittamasta laitteitaan 5G-verkkoihin. Sen sijaan verkkojen, niiden osien ja laitetoimittajien turvallisuutta seurataan jatkuvasti. Mikäli verkon kriittisessä osassa olisi ongelmia, Traficomilla on entistä laajemmat valtuudet puuttua operaattorin toimintaan. Pelkkä epäily siitä, että jokin laite saattaa vaarantaa kansallisen turvallisuuden, antaa Traficomille oikeuden määrätä operaattori poistamaan tällainen laite verkosta.
Verkkoturvallisuuden neuvottelukunta on suomalainen erikoisuus, joka jatkaa maamme pitkää historiaa viranomaisten ja operaattorien välisestä yhteistyöstä. Kyse on foorumi, jossa on mukana operaattoreita, laitevalmistajia, FiCom, ministeriöitä ja turvallisuusviranomaisia. Verkkojen turvallisuus perustuu pitkälti tälle yhteistyölle.
Ruotsissa herättiin oikeastaan vasta vuonna 2019 siihen, että tulevat 5G-verkot voisivat olla kriittinen infrastruktuuri ja siten laajemman turvallisuuskeskustelun aiheena. Pikavauhtia riksdagenin läpi juoksutetussa laissa posti- ja televiranomainen PTS velvoitettiin pyytämään Säpolta ja puolustusvoimilta lausunnot, kun taajuushuutokaupan ehdoista päätetään. Osana tätä lausuntoa piti arvioida kansallista turvallisuutta ja laitetoimittajia.
Viime syksyn aikana Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpo ja maan puolustusvoimat antoivat oman lausuntonsa PTS:lle. Päätös kieltää Huawein ja ZTE:n laitteiden käyttö tulevissa midband-taajuuksien 5G-verkoissa yllätti monet. Operaattorit saivat tietää Huawei-kiellosta vain muutama päivä ennen 3,5 ja 2,3 gigahertsin taajuusalueiden huutokauppaa.
Huawei valitti asiasta, minkä takia PTSn huutokauppa laitettiin jäihin. PTS valitti päätöksestä Tukholman kamarioikeuteen, jonka mukaan Huaweilla oli oikeus valittaa PTS:n päätöksestä, mutta että 5G-huutokauppa oli kansallisesti niin tärkeä prosessi, että sitä voitaisiin jatkaa PTS:n ehtojen mukaisesti. Tammikuun 19. päivä neljä toimilupaa siirtyi neljän operaattorin haltuun yhteensä 2,3 miljardin kruunun hinnalla.
Kielto ei perustu tekniseen analyysiin
Huawein valitus on edelleen hallinto-oikeudessa ja päätös siitä saataneen kevään aikana. Huawei teki Ruotsiin asiakirjapyynnön ja saamiensa dokumenttien perusteella yhtiön johtavan lakimiehen Tuomas Latolan mukaan Säpon lausunnossa ei ole perusteltu millään tavoin, miten Huawein laitteet voisivat aiheuttaa riskin kansalliselle turvallisuudelle. PTS:n päätöksessä tai Säpon lausunnossa ei ole minkäänlaista teknistä laiteanalyysiä tai vastaavaa arviota, jossa olisi kuvattu, millä tavoin kansallisen turvallisuuden vaarantuminen voisi käytännössä toteutua. Ylätasolla on kommentoitu, että esimerkiksi ohjelmistopäivitykset voisivat olla uhka, mutta sitäkään ei ole arvioitu, kuinka teoreettinen riski on tai miten näitä riskejä hallitaan.
Ruotsi otti siis täysin oman linjansa suhteessa kiinalaisiin laitevalmistajiin. Erona Suomeen on se, että meillä keskitytään verkkolaitteisiin, ei yksittäisiin valmistajiin. Ruotsin päätös tarkoittaa, että kiinalaisvalmistajat on suljettu maan verkkojen ulkopuolelle 25 vuoden ajaksi. Päätös on tietenkin liiketaloudellisesti dramaattinen kiinalaisyritysten kannalta.
Suomessa tämän vuoden alussa voimaan tullutta lakia säädettäessä perustuslakivaliokunta keskusteli pitkään siitä, voidaanko joku valmistaja sulkea pois pelkän epäilyn perusteella. Tämän ei katsottu olevan perustuslain mukaista.
Antennikin on kriittinen osa?
Tuomas Latolan mukaan Ruotsissa on määritelty verkon kriittiset osat eri tavoin kuin esimerkiksi EU:n 5G-keinovalikoimassa. Ruotsin mukaan kriittisiä osia ovat kaikki verkon osat core-komponenteista tukiasemien antenneihin asti. Tätä tulkintaa on moni ihmetellyt. Millä tavoin passiivinen antenni voi olla riski kansalliselle turvallisuudelle?
Entä nyt? Huawei on toiminut Ruotsissa yli 20 vuotta, ja yhtiöllä on maassa iso 5G-verkkotutkimuslaitos. Huawein 5G-verkkolaitteissa on siis paljon ruotsalaista tietotaitoa ja nyt sitä pidetään riskinä maan kansallisen turvallisuuden kannalta.
Ensimmäisenä uudet 3,5 gigahertsin taajuudet otti käyttöönsä Telenorin ja Tele2:n yhteisyritys Net4Mobility, joka ryhtyi jo tammikuun lopulla myymään gigabitin liittymiä monissa kaupungeissa. Net4Mobilityn verkko on rakennettu Huawein verkkolaitteilla, mutta ilmeisesti ne eivät ole riski maan kansallisen turvallisuuden kannalta, vaan muuttuvat sellaiseksi vasta vuodenvaihteessa 2024-2025?
Tilannetta Ruotsissa voi tällä hetkellä kuvailla erikoiseksi. Kiinalaiset tukiasemat, antennit ja core-verkon elementit on kielletty maan verkoissa vuoden 2025 alusta lähtien. Siihen asti operaattorit voivat jopa laajentaa verkkojaan Huawein laitteilla. Vuoden 2025 alkuun mennessä kiinalaiset verkkolaitteet pitää poistaa myös operaattorien 4G-verkoista. Sen sijaan operaattoreilla on useita, useamman vuoden mittaisia testiverkkolisenssejä, joissa Huawein laitteita ei ole kielletty.
Ruotsin 5G-verkkohistoria on tähän asti ollut diplomaattisestikin ilmaistuna melkoinen sekasotku. Huawei-kiellosta uhkaa edelleen tulla diplomaattinen selkkaus maiden välille. Ericsson pelkää asemansa puolesta Kiinan markkinoilla.
Samaan aikaan yli vuodella myöhästynyt huutokauppa vei ruotsalaiset mobiilitekniikan etulinjasta pitkälle takamatkalle. Tällä hetkellä Suomi on 5G-käyttöönotossa noin kaksi vuotta Ruotsia edellä. Voittajia tässä sekoilussa ei ole. Ehkäpä Ruotsin olisi kannattanut rakentaa oma, kansallinen 5G-verkkonsa valtion rahalla? Sellaistakin ehdotettiin maan kansanedustuslaitoksessa vuonna 2019, kun uutta tietoliikennelakia säädettiin.
Iso kysymys Ruotsin päätöksessä on se, perustuuko se teknisiin argumentteihin vai pelkkään epäilyyn. Ns. takaoven sijoittaminen tukiasemaan on paitsi laitonta, liiketaloudellisesti järjetöntä ja teknisesti äärimmäisen hankalaa (kuten kerroimme maanantaina). Päätöksen arvioiminen pelkästään poliittiseksi on sekin hankalaa: sehän tarkoittaisi, että Ruotsi olisi taipunut ulkomaiseen painostukseen. On vaikeaa uskoa, että länsinaapuri luopuisi suvereenista päätöksenteosta näin keskeisessä tietoyhteiskunnan infrastruktuuria koskevassa asiassa.
Teksti perustuu osin Huawein johtavan lakimiehen Tuomas Latolan esitykseen tiistaina 16.2.2021.