Linköpingin yliopiston tutkijat ovat kehittäneet pehmeän, venyvän ja muotoiltavan akun, joka toimii jopa nestemäisenä. Akkua voi puristaa, venyttää tai muotoilla haluamaansa muotoon – ja se säilyttää silti toimivuutensa. Uusi materiaali mahdollistaa esimerkiksi sen, että akku voidaan pursottaa ulos 3D-tulostimesta ja valaa suoraan osaksi laitteen muotoilua.
- Tämä on ensimmäinen akku, jonka voi kirjaimellisesti valuttaa haluttuun muotoon, kertoo professori Simone Fabiano, yksi tutkimuksen vetäjistä.
Akun raaka-aineina on käytetty muun muassa johtavia polymeerejä sekä ligniiniä, joka on uusiutuva ja runsas puunjalostuksen sivutuote. Perinteisiä raskasmetalleja tai harvinaisia maa-aineita ei tarvita – tämä tekee keksinnöstä sekä ekologisemman että turvallisemman kuin tavanomaiset litiumakut.
Yksi akun merkittävimmistä ominaisuuksista on sen kyky venyä jopa kaksinkertaiseksi ilman, että sähköinen suorituskyky heikkenee. Akun toiminta ei myöskään riipu sen jäykkyydestä – se toimii yhtä hyvin sekä pehmeässä että kovettuneessa muodossa.
Tutkijat näkevät akulle suurta potentiaalia esimerkiksi puettavassa elektroniikassa, älyvaatteissa, lääketieteellisissä implantaatioissa sekä pehmeässä robotiikassa, jossa tarvitaan joustavia ja kevyitä virtalähteitä.
Toistaiseksi akun jännite on noin 0,9 volttia, mutta tiimi pyrkii kehittämään tehokkaampia versioita, esimerkiksi lisäämällä ympäristöystävällisiä metalleja, kuten sinkkiä tai mangaania.
Tutkimus on julkaistu Science Advances - tiedelehdessä.
Nokian uusi toimitusjohtaja Justin Hotard on ollut yhtiön ruorissa vasta muutaman viikon ajan ja nyt hän esitteli ensimmäisen osavuosikatsauksensa. Ehkä osuvasti ensimmäistä kertaa Nokian kiinteiden verkkojen liiketoiminta eli verkkoinfrastruktuuri ohitti liikevaihdossa mobiiliverkot. Tämä heijastaa Nokian muuttuvaa fokusta.
Maantiekuljetukset ovat elintärkeitä talouselämälle. Kuorma-autoilla kuljetetaan ruokaa, tarvikkeita, materiaaleja ja monia muita tavaroita mihin tahansa paikkaan. Vaikka keskiraskaiden ja raskaiden kuorma-autojen osuus maailman ajoneuvoista on vain neljä prosenttia, niiden osuus tieliikenteen hiilidioksidipäästöistä on 40 prosenttia, tehden niistä kasvihuonekaasupäästöjen päälähteen, joka on otettava huomioon pyrittäessä kohti hiilivapautta.
