Business Finland on myöntänyt Jyväskylän yliopistolle merkittävän, 840 000 euron rahoituksen tutkimushankkeelle, jonka tavoitteena on tutkia generatiivisen tekoälyn (GenAI) hyödyntämistä ohjelmistokehityksen eri vaiheissa. Hanke kantaa nimeä Generative AI for the Software Development Life Cycle, ja sen kokonaisbudjetti Jyväskylän yliopiston osalta on 1,2 miljoonaa euroa, josta 30 prosenttia katetaan yliopiston omarahoituksella.
Hanketta johtaa professori Tommi Mikkonen (kuvassa) informaatioteknologian tiedekunnasta. Mukana on viisi suomalaista yritystä ja useita kansainvälisiä toimijoita. Koko konsortion yhteenlaskettu budjetti Suomessa ylittää kuusi miljoonaa euroa.
- Suuria kielimalleja voidaan hyödyntää tehokkaasti kaikissa ohjelmistokehityksen vaiheissa aina suunnittelusta testaamiseen ja ylläpitoon. Kehitämme projektissa myös räätälöityjä malleja ja työkaluja, jotka tukevat koko ohjelmistokehitysprosessia, Mikkonen kertoo.
Hankkeen käytännön tavoite on tehostaa ohjelmistokehitystä ja parantaa ohjelmistotuotteiden laatua. Yrityskumppanit aikovat hyödyntää hankkeen tuloksia suoraan omassa toiminnassaan.
Generatiivisen tekoälyn vaikutus ohjelmistokehitykseen näkyy jo nyt laajasti. Googlen mukaan yli 30 % sen uudesta koodista on GenAI:n tuottamaa, ja Microsoft raportoi vastaavien lukujen olevan 20–30 % riippuen projektista. Stack Overflow’n vuoden 2024 kyselyn mukaan 63 % kehittäjistä käyttää tekoälyä osana ohjelmointiaan, ja 95 % kehittäjistä hyödyntää GenAI-työkaluja uuden koodin kirjoittamisessa ainakin jossain määrin.
Kehittäjien tuottavuuden on arvioitu kasvavan jopa 30 % tekoälyn avulla, ja joidenkin arvioiden mukaan GenAI saattaa tuottaa tulevaisuudessa valtaosan rutiininomaisesta ohjelmointityöstä. Vaikka mahdollisuudet ovat suuret, Mikkosen mukaan hankkeessa keskitytään myös kriittisiin kysymyksiin, kuten tietosuojaan, tekoälymallien koulutusdatan vinoumiin, ekologiseen kestävyyteen sekä tekoälyn tuottaman sisällön oikeudelliseen vastuullisuuteen.
Perinteinen elektroniikan valmistus perustuu prosesseihin, jotka johtavat usein materiaalihävikkiin, korkeisiin työkalukustannuksiin ja merkittäviin varastointikuluihin. Viime vuosina lisäävä valmistus (additive), erityisesti 3D-tulostus, on kuitenkin alkanut nousta varteenotettavaksi vaihtoehdoksi elektroniikan valmistuksessa, sillä se tarjoaa lisää suunnittelun joustavuutta sekä mahdollisia ympäristö- ja taloudellisia etuja.
