Sähköauton voi ladata niin erillisestä latauspisteestäkin kuin myös ihan tavallisesta kotitalouspistorasiasta. Kotitalouspistorasiasta ladattaessa on kuitenkin otettava huomioon muutama turvallisuuteen liittyvä seikka, joista lisää toisessa ETN:n artikkelissa.
Syksyllä 2017 uudistunut pienjännitestandardi SFS 6000 ei tuonut uusia vaatimuksia itse lataamiselle, mutta latauspisteille tuli täsmennettyjä vaatimuksia, jotka rajoittavat aiemmin suosittua tapaa muuttaa tavallinen lämmitystolppa sähköauton lataukseen soveltuvaksi.
Mikään tekninen syy ei yleensä estä lataamasta sähköautoa lämmitystolpasta ilman mitään muutoksia, mutta yleinen kahden tunnin ajastin sekä oman kulutusmittarin puute tekevät latauksesta ja sen laskuttamisesta hankalaa. Tämän vuoksi lämmitystolppia on muutettu latauskäyttöön soveltuviksi vaihtamalla kellopistorasian tilalle tavallinen pistorasia ja asentamalla pistorasian viereen kulutusmittari, mihin se yleensä mahtuukin hyvin, koska tavallinen pistorasia on ajastinpistorasiaa pienempi.
Pari mutkaa matkassa
Uuden pienjännitestandardin (SFS 6000-7-722:2017) mukaan jokainen sähköajoneuvon liitäntäpiste pitää erikseen suojata vikavirtasuojalla, kun vanha standardi edellytti jokaisen latauspisteen suojaamista vikavirtasuojalla.
Lämmitysrasioissa on käytännössä aina yksi vikavirtasuoja, joka suojaa kahta pistorasiaa, ja uuden standardin mukaan jokaisella liitäntäpisteellä eli tässä tapauksessa pistorasialla on oltava oma vikavirtasuojansa.
Vanhan standardin aikana koko rasiaa saattoi ajatella latauspisteenä, joten modifikaatio oli täysin määräysten mukainen.
Sanamuotomuutoksen taustalla on se, että ei haluta tilannetta, jossa yhden auton latauselektroniikan vika aiheuttaa koko parkkihallin tai ostoskeskuksen latauspisteiden sähkönsyötön katkeamisen – joka tapahtuisi, jos ne ovat kaikki yhden vikavirtasuojan takana. Siksi siis joka liitäntäpisteelle eli joka autolle oma vaaditaan oma vikavirtasuoja.
Lämmitysrasian tapauksessa vaatimuksen tarkoituksenmukaisuus voidaan kyseenalaistaa, koska pahin mitä voi tapahtua on se, että ladattavan sähköauton vika aiheuttaa myös yhden naapurin auton lämmityspistorasian sähkönsyötön katkeamisen – mikä tapahtuisi myös polttomoottoriauton lämmittimen laukaistessa vikavirtasuojan.
Myös toinen standardin vaatimus vaikeuttaa lämmitystolppien käyttöä latauspisteinä. Pienjännitestandardi edellyttää ulos sijoitetuilta liitäntäpisteiltä vähintään IP44-suojausluokkaa (suojattu > 1mm vierasesineiltä sekä roiskuvalta vedeltä), ja Suomessa myytävät ja jo käytössä olevat piharasiat ovat yleensä IP34-luokitettuja (suojattu yli 2,5 mm vierasesineiltä sekä roiskuvalta vedeltä) tai IP23 (suojattu yli 1,25 cm vierasesineiltä ja sateelta).
Eli käytännössä piharasian kotelointiluokkavaatimukset ovat tiukemmat, mikäli se on sähköauton latauspiste eikä lämmitystä varten. Vaatimuksen mielekkyys voidaan tietenkin kyseenalaistaa: miksi käytännössä samanlaiselle rasialle asetetaan tiukemmat vaatimukset vain auton käyttövoiman perusteella?
Kotelointiluokan tapauksessa kyseessä ei ole uusi vaatimus: IP44-vaatimus oli myös edellisessä standardissa, mutta hieman epäsuoremmin, jolloin harva urakoitsija siihen kiinnitti huomiota.
Standardista voi poiketa, mutta harva poikkeaa
Sähköurakoitsijat tekevät yleensä työt juuri niin kuin standardissa vaaditaan, eikä määräyksiä seuraava sähköurakoitsija suostu uudistuksen takia tekemään kyseistä muutostyötä, koska piharasiaan ei mahdu toista vikavirtasuojaa ilman kohtuutonta askartelua, eikä johdonsuojakatkaisijan paikalle mahdu yhdistelmäsuojaa, jossa on sekä ylivirta- että vikavirtasuoja.
Standardista on toki mahdollista poiketa. Sähköturvallisuuslain mukaan standardeista saa tarvittaessa poiketa, jos vastaava turvallisuustaso voidaan saavuttaa muutoin.
Tällöin sähkölaitteiston suunnittelijan tai rakentajan on laadittava kirjallinen selvitys poikkeamisesta ennen sähkölaitteiston rakentamisen tai korjaamisen aloittamista, ja sille on oltava tilaajan antama suostumus. Selvityksen tulee olla siten laadittu, että sen perusteella voidaan todeta vaatimusten täyttyminen.
Yleensä urakoitsijat suhtautuvat nihkeästi standardista poikkeamiseen, koska turvallisuusselvityksen (joka kyllä mahtuu yhdelle A4-arkille) laatimiseen kuluvassa ajassa voi tehdä jotain muuta tai ottaa mieluummin keikan joka ei vaadi paperitöitä. Ja monelle urakoitsijalle tämä on täysin uusi asia.
Myös isännöitsijät – joilla ei ole sähköalan koulutusta eikä yleensä kokemusta tällaisista poikkeuksista – voivat suhtautua kriittisesti standardista poikkeamiseen.
Ratkaisu: vaihdetaan koko tolpan pää
Urakoitsijan kanssa väittelyn sijaan kannattaa unohtaa tolpan muuntelu ja pyytää urakoitsijaa asentamaan tolpan päähän (tai seinään) valmis rasia, jossa on latauspistorasia sähköautoilijalle ja lämmityspistorasia naapurille. Tällainen on valmiiksi saatavilla esimerkiksi Satmaticilla ja Garolla. Satmaticin rasiassa on valmiina myös sähkönkulutusmittari laskutusta varten.
Vanha tolpanpää kannattaa säilyttää mahdollisen poismuuton varalta – yleensä taloyhtiö vaatii, että tolppa on saatettava pois muutettaessa ennalleen.
Vesa Linja-aho
Kirjoittaja työskentelee autoelektroniikan lehtorina Metropolia-ammattikorkeakoulussa.
Kun verkkojen välisten yhdyskäytävien toteuttamisessa ollaan siirtymässä enenevässä määrin yhdessä tapahtuvaan reunalaskennan ja tekoälyn hyödyntämiseen, yksi järjestelmäkomponentti tahtoo jäädä turhan vähälle huomiolle: ihmisen ja koneen välisen rajapinnan toteuttava laite. Näin voi käydä esimerkiksi käytettäessä laitekehikkoja tai tietokonekoteloita järjestelmäarkkitehtuuriin kuuluvien edge-solmujen tekoälytoimintojen sijoituspaikkoina, kirjoittaa Advantech artikkelissaan.
Saksalaislähtöinen Ubitium on kehittänyt innovatiivisen prosessoriarkkitehtuurin, joka yhdistää eri suorittimien (CPU, GPU, DSP, FPGA) toiminnot yhteen siruun. Yrityksen mukaan tämä uusi RISC-V-arkkitehtuuriin perustuva ratkaisu mullistaa yli 50 vuotta vanhan suorittimien suunnittelun.
