Eilen uutisoimme, että VTT:llä on kehitetty 0,2-0,3 millimetrin paksuisista elementeistä koostuva sisätilojen lämmitysjärjestelmä, jota voidaan säätää ja ohjata yhtä helposti ja joustavasti kuin valaistusta. Spinoff-yritys The Warming Surfaces Companyn tekniikassa yhdistyy moni uusi innovaatio.
Toimitusjohtaja Jani-Mikael Kuusiston mukaan valmistus rullalta-rullalle- eli R2R-menetelmää on kehitetty jo pidempään Oulussa VTT:n Printocent-hankkeessa. - Valmistusteknologia on kehitetty VTT:n pilottikoneilla Oulussa. PrintoCent-yhteisön, alan yritysten ja julkisten toimojoiden myötä Ouluun on luotu maailman johtavat puitteet R2R-kehitykselle.
- Pystymme toimittamaan ensimmäiset pilotit VTT:n pilottikoneelta. Yhdellä pilottikoneella pystyy valmistamaan yli 750 000 neliömetriä lämmityspintaa, kun konetta ajetaan kahdessa vuorossa.
VTT:n tiloissa oleva pilottikone on kuitenkin tarkoitettu prosessikehityksiin, eikä siis optimoitu massatuotantoon. The Warming Surfaces Company aikoo lanseerata ensimmäiset kaupalliset tuotteensa ensi toukokuussa. Tulevasta massavalmistuskumppanista Kuusisto sanoo vain, että kyseessä on pohjoismainen valmistaja. - Teknologiasiirto R2R-valmistajalle tehdään tulevan kevään aikana. Tuo linja palvelee toukokuun tuotelanseerauksemme tarpeita.
Kuten nimestä voi päätellä, lämmityselementille on alusta asti ajateltu suuria maailmanmarkkinoita. Kuusiston mukaan tällä hetkellä kerätään siemenvaiheen rahoitusta. - Osin sen turvin tulemme optimoimaan tuotantoa ja pystyttämään lisäkapasiteettiä jo toimivien R2R-valmistajien kanssa. Tulevaisuudessa meidän on määrä pystyttää ja ylläpitää lämmittimien valmistusta eri puolilla maailmaa, rakennus-, sisustus- ja huonekalumateriaalien valmistuksen lähellä, Kuusisto kertoo suunnitelmista.
Entäpä itse lämmityselementti? Millaisia virtoja niihin syötetään? - Tässä on monta muuttujaa. Ensinnäkin toimimme alhaisilla jännitteillä, 12V-48V. Toiseksi lämmityspinnat muodostuvat lämpömatriiseista. Lämpöpikselin koko ja haluttu lämpöintensiteetti vaikuttaa virran tarpeeseen. Usein käytämme muutamia ampeereja lämpöpikseliä kohti.
Lämmityselementti toimii ns. säteilylämmittimenä eli se ei lämmitä huoneilmaa. - Lämmön tuntu huoneessa on nopeampi, kun laajat pinnat ympärillämme ovat lämpimiä, Kuusisto selittää.
Lämpenemisen nopeus riippuu osin pintamateriaalista, siitä kuinka lähellä kosketuspintaa lämmitin on ja millä teholla sitä ajetaan. - 5-10 asteen muutos pinnassa saavutetaan 1-3 minuutissa ja asukkaalle lämmönnousu tuntunee joissakin minuuteissa. Tätä testataan enemmän tulevissa pilottikohteissa.
Virran syöttö pintamateriaaleihin upotettaviin elementteihin herättää heti kysymyksen turvallisuudesta. Voiko elementti kuumentua liikaa? Kuusiston mukaan lämmityselementin valmistus lopputuotteisiin vaatii sekä prosessi- että materiaalierityisosaamista.
- Tähän asti olemme kehittäneet teknologiaamme esimerkiksi kuitupohjaisille ja muille huokoisille materiaaleille, kuten huonekalu- ja lattialaminaateissa käytettäville papereille ja kartongeille. Monissa kuitupohjaisissa lopputuotteissa lämmittimiemme muovittomuus on avaintekjijä, sillä muovi häiritsee niin valmistusta, käyttöä kuin kierrätystäkin.
Elementin lämpenemistä myös seurataan koko ajan, tottakai. - Jokainen lämpöpikseli on anturoitu ja suojaa ylilämpenemiseltä. Lisäksi varmennus lopputuotteessa tapahtuu monella tasolla, jo materiaalivalinnoissa, Kuusisto päättää.
Lämmityselementti sopii hyvin myös huonekalujen pinnoille. Kuusiston mukaan ensimmäiset keskustelut huonekaluvalmistajien kanssa ovat jo käynnissä. - Olemme aiemmin tehneet konseptidemon lämpiävästä pöydästä, hän päättää.
Lue lisää: VTT:llä kehitetty tekniikka mullistaa sisätilojen lämmityksen
Anritsu tuo verkon suorituskyvyn mittauksen paikkoihin, joihin fyysisiä testilaitteita on hankala viedä. Virtual Network Master -ratkaisun ohjelmistopohjaisilla testipisteillä voidaan mitata datakeskus-, pilvi-, 5G- ja edge-yhteyksien välityskykyä, latenssia, viivevaihtelua ja kehyshäviöitä.
