DSL-yhteyksissä kuparilinjoja pitkin päästään tällä hetkellä pariin-kolmeensataan megabittiin sekunnissa. Saksalaistutkijoiden mukaan kuparista saadaan enemmän irti korkeammilla taajuuksilla. VDSL:n noin 30 megahertsin maksimitaajuudesta mennään aina 300 megahertsiin asti.
Kupari ei ole millään tavalla kuollut siirtotienä. Kansainvälisen televiestintäliitto ITU:n uusi G.Fast-standardi yltää aina gigabittiin asti 250 metrin päässä puhelinkeskuksesta.
Fraunhoferin ESK-tutkimuskeskuksessa (Institute for Embedded Systems and Communication Technologies) työstetään konspetia, jota kutsutaan nimellä FTTdp (Fiber-To-The-Distribution Point). Mallissa yhteys tuodaan kuidulla lähellä käyttäjiä jakokeskukseen, josta linkki jatkuu nopeana, vanhoja puhelinlinjoja hyödyntävänä kupariyhteytenä.
300 megahertsin taajuuden käyttö datansiirrossa onnistuu vain suhteellisen lyhyillä etäisyyksillä. Fraunhoferin tutkijat tutkivat siksi kuparikanavan ominaisuuksia näillä taajuuksilla. Kehitystyön pohjalta valmiin keskustekniikan tulevat toteuttamaan Lantiq ja InnoRoute.
Tutkijoiden mukaan datanopeuteen vaikuttavat esimerkiksi taustakohina sekä satunnaiset pulssihäiriöt. 300 megahertsissä on teoreettisesti mahdollista päästä jopa kahden gigabitin datanopeuteen, mutta silloin kanavan ominaisuudet pitää ottaa jatkuvasti huomioon.
Tutkijat selvittivät asiaa mittaamalla erilaisten käytössä olevien kuparikaapelien ominaisuuksia. Mittausten pohjalta on tarkoitus luoda simulointimallit, joiden pohjalta ongelmat datansiirrossa voidaan löytää ja ratkaista.
Tärkeä osa uutta konseptia on sähkönsyöttö tulevaan jakokeskukseen itse puhelinlinjaa pitkin. Tämän takia keskuksista pitää kehittää erittäin pienikokoisia ja vähävirtaisia.