
Python on yhä maailman suosituin ohjelmointikieli, mutta sen johtoasema kapenee. Helmikuun TIOBE-indeksissä Pythonin osuus on 21,81 prosenttia. Laskua vuodessa on 2,08 prosenttiyksikköä. Vielä heinäkuussa 2025 osuus oli lähes 27 prosenttia.
Ero toisena olevaan C-kieleen on edelleen yli 10 prosenttiyksikköä, mutta trendi on selvä. Yleiskielen sijaan kehittäjien huomio kohdistuu yhä useammin erikoistuneisiin työkaluihin. Kannattaa toki muistaa, että TIOBE-indeksi perustuu hakukonenäkyvyyteen, koulutustarjontaan ja kehittäjäyhteisöjen kokoon. Se ei mittaa suoraan sitä, missä kielessä kirjoitetaan eniten tuotantokoodia.
Yksi tuoreen indeksin näkyvimmistä nousijoista on R, jonka osuus nousi 2,19 prosenttiin. Nousua vuodessa on 1,14 prosenttiyksikköä ja kieli on jälleen top 10 -listalla useana peräkkäisenä kuukautena.
R:n nousun taustalla on tilastollisen analyysin ja tutkimuspohjaisen datatyön kasvu. Siinä missä Python on vakiinnuttanut asemansa koneoppimisessa ja sovelluskehityksessä, R säilyttää vahvan asemansa akateemisessa tutkimuksessa, biostatistiikassa ja finanssianalyysissä. Kun data-analytiikan kenttä eriytyy, osa työstä tehdään mieluummin kapeasti optimoidulla kielellä kuin yleiskäyttöisellä työkalulla.
Toinen selkeä nousija on Perl, jonka osuus nousi 1,67 prosenttiin. Kasvua on 1,19 prosenttiyksikköä. Perl on noussut takaisin top 20 -kärkeen pitkän hiljaisemman jakson jälkeen. Perlin nousu liittyy ennen kaikkea infrastruktuurin, automaation ja legacy-järjestelmien ylläpidon tarpeisiin. Monissa kriittisissä järjestelmissä Perl on edelleen tuotantokäytössä, ja osaajille on kysyntää.
Myös C vahvistaa asemaansa 11,05 prosentin osuudella. Nousua on 1,22 prosenttiyksikköä. C# puolestaan tekee kärkikymmenikön suurimman harppauksen ja nousee 6,83 prosenttiin. Molempien kielten vahvuus liittyy suorituskykyyn ja teollisiin sovelluksiin. Sulautetut järjestelmät, teollisuusautomaatio ja suorituskykykriittinen ohjelmointi pitävät C:n relevanttina. C# puolestaan hyötyy yrityssovelluksista ja Microsoft-ekosysteemin laajasta käytöstä.
Pythonin lasku ei viittaa romahdukseen vaan markkinan pirstoutumiseen. Tekoäly- ja datakenttä eriytyy. Osa analytiikasta tehdään erikoistyökaluilla, osa matalamman tason kielillä suorituskykysyistä. Toiseksi modernit ohjelmistopinot koostuvat useista kielistä, jolloin yksi yleiskieli ei enää dominoi yhtä selvästi.
Samalla C++, Java ja Go menettävät osuuttaan. Tämä heijastaa osittain siirtymää kohti erikoistuneempia tai ekosysteemikohtaisia ratkaisuja.




















Virtaamamittaus on monissa laitteissa kriittinen mutta usein ongelmallinen toiminto. Perinteiset mekaaniset anturit kuluvat ja jäävät sokeiksi pienille virtausnopeuksille. Ultraäänitekniikkaan perustuvat valmiit moduulit tarjoavat nyt tarkan, huoltovapaan ja helposti integroitavan vaihtoehdon niin kuluttaja- kuin teollisuussovelluksiin.