Tekoäly lupasi tehdä ohjelmistokehityksestä halvempaa. Nyt koodia syntyy enemmän kuin koskaan, mutta Gartner varoittaa toisesta suunnasta. Kun koodin generoimisen arvo lähestyy nollaa, todellinen kustannus siirtyy tokeneihin, katselmointiin ja vastuun kantamiseen.
Ohjelmistokehityksessä on pitkään puhuttu siitä, kuinka tekoäly tekee koodaajista tehokkaampia. Se kirjoittaa rutiinikoodia, ehdottaa korjauksia, selittää vanhoja ohjelmistoja ja rakentaa testejä. Lupaus on ollut houkutteleva. Sama työ saadaan tehtyä nopeammin ja halvemmalla.
Nyt alkaa näyttää siltä, että tämä oli vasta välivaihe. Tekoäly ei vain nopeuta koodin kirjoittamista. Se muuttaa koodin taloudellista asemaa.
GitHubiin on tänä vuonna tullut kymmenen kertaa enemmän koodia kuin koko vuonna 2025. Luku kertoo olennaisen. Koodista ei ole enää pulaa. Päinvastoin, koodia syntyy enemmän kuin organisaatiot ehtivät ymmärtää, tarkastaa ja ottaa vastuulleen.
Koodin generoimisen arvo lähestyy nollaa.
Tämä ei tarkoita, että ohjelmistokehitys muuttuisi arvottomaksi. Se tarkoittaa, että arvo siirtyy pois itse kirjoittamisesta. Arvokkainta ei enää ole se, kuka tuottaa eniten rivejä, vaan se, kuka ymmärtää mitä kannattaa rakentaa, mitä kannattaa hylätä ja mitä voidaan turvallisesti päästää tuotantoon.
Gartnerin tuore ennuste osuu juuri tähän murrokseen. Yhtiön mukaan tekoälykoodauksen kustannukset voivat vuoteen 2028 mennessä ylittää keskimääräisen ohjelmistokehittäjän palkan. Syy ei ole siinä, että tekoäly kirjoittaisi koodia hitaasti. Syy on siinä, että se kirjoittaa sitä nopeasti, paljon ja kulutuspohjaisilla malleilla.
AI-koodausagentit eivät maksa vain lisenssimaksuina. Ne maksavat tokeneina. Jokainen pyyntö, jokainen lähdekoodin luku, jokainen kontekstin laajennus, jokainen uusi korjauskierros ja jokainen agentin tekemä analyysi kuluttaa laskutettavaa kapasiteettia. Kun käyttö kasvaa kokeiluista normaaliin ohjelmistotuotantoon, myös kustannus siirtyy innovaatiobudjetista perusmenoihin.
Tässä on tekoälykoodauksen ensimmäinen todellinen hallintakriisi. Kehittäjä käyttää luonnostaan työkalua tavalla, joka säästää hänen aikaansa. Hän antaa agentille lisää kontekstia, pyytää uuden version, pyytää testit, pyytää selityksen ja pyytää korjaukset. Yksittäinen kierros voi näyttää halvalta. Organisaation mittakaavassa siitä syntyy uusi kustannusrakenne, jota monikaan yritys ei vielä osaa mitata.
Samaan aikaan koodin määrä kasvaa. Se lisää katselmoinnin, testauksen, tietoturvan ja ylläpidon painetta. Halpa koodi voi muuttua kalliiksi ohjelmistoksi, jos sen laatua, tarkoitusta ja elinkaarta ei hallita.
Siksi tekoälykoodauksen iso kysymys ei ole enää, osaako kone kirjoittaa koodia. Sen se osaa. Kysymys on, kuka päättää, mitä koodia kannattaa syntyä.
Yritykset tarvitsevat tähän uutta kurinalaisuutta. Kaikkea ei pidä antaa agentille samalla tavalla. Pieni korjaus ei välttämättä tarvitse kalleinta mallia. Yksinkertainen tehtävä ei tarvitse koko lähdekoodivarastoa kontekstiksi. Jokainen tokeni ei ole ongelma, mutta turha tokeni on uusi hukka.
Ohjelmistokehityksen kilpailuetu voi seuraavaksi olla sillä, joka osaa käyttää tekoälyä pienimmällä hävikillä. Ei sillä, joka generoi eniten koodia.
Halpa koodi oli vain välivaihe. Seuraavaksi mitataan, kuka pystyy hallitsemaan koodin ylitarjontaa.
Tekoäly on jo selkeästi ohittanut kokeiluvaiheen. Avnet Insights 2026 -selvityksen mukaan tekoäly on monilla elektroniikan aloilla jo mukana käytössä olevissa tuotteissa, ja sen soveltaminen yleistyy nopeasti kaikkialla EMEA-alueella.