Orgaaniset aurinkokennot ovat kevyitä, joustavia ja taipuisia. Myös niiden muunnostehokkuus on hyvä. Niiden ongelma on se, että teholtaan korkea. Useimmat orgaanisten kennojen elektrodit käyttävät kuitenkin indiumtinaoksidia, joka on liian kallista ja haurasta, jotta se mahdollistaisi joustavien, suurikokoisten aurinkopaneelien valmistamisen.
Nyt korealaisen GIST-instituutin (Gwangju Institute of Science and Technology) tutkijat näyttävät löytäneet ongelmaan toimivan, edullisen ratkaisun. Tutkijat korvasivat indiumtinaoksidin sinkkioksidikalvolla. Sinkkioksidia on tarjolla edullisesti kaikkialla, joten orgaanisten kennojen valmistus mahdollistuisi kaikkialla paikallisesti, ilman kallista tuontia. Sinkkioksidihan on tuttu esimerkiksi auringonsuojavoiteista.
Useimmat orgaaniset aurinkokennot valmistetaan käyttämällä "spin coating" -pinnoitusmenetelmällä. Tämä hankaloittaa valmistuksen skaalaamista suurille pinnoille ja volyymeihin.
GIST-tutkijat ratkaisivat ongelman tekniikalla, joka vastaa näytönsuojan asentamista älypuhelimen näytön pinnalle. Pienestä aukosta tulee pieni määrä nestettä lasin pinnalle ja terämäinen työkalu tasoittaa sen alustamateriaalin päälle. Näin tutkijat pystyivät generoimaan tasaisen kaksoiskerroksen elektrodille ja samalla kennorakenne säilytti joustavuutensa ja hyvän hyötysuhteensa.
Demossa tutkijat valmistivat puolen neliöjalan kokoisen protokennon, jonka hyötysuhde oli 7,67 prosenttia. Lukema ei vielä vastaa piin hyötysuhdelukemia, mutta taipuisa ja joustava aurinkokalvo, jolla voitaisiin päällystää kaikenlaisia pintoja, olisi volyymeissä edullisesti valmistettuna todella iso läpimurto.