Natriumioniakut ovat pitkään olleet lupaava mutta keskeneräinen vaihtoehto litiumkemioille. Nyt CATL väittää ratkaisseensa massatuotannon ongelmat ja saa heti perään 60 gigawattitunnin tilauksen energiavarastoihin. Tämä siirtää teknologian ensimmäistä kertaa selvästi pilotista teolliseen mittakaavaan.
Natriumioniakkujen suurin este ei ole ollut suorituskyky vaan valmistettavuus. CATL:n mukaan kriittiset tuotanto-ongelmat on nyt ratkaistu, mikä mahdollistaa kennojen valmistuksen suurilla volyymeilla ja hyväksyttävällä saannolla.
Yhtiön teknologiajohdon mukaan haasteet liittyivät erityisesti kosteusherkkyyteen, kaasun muodostumiseen, elektrodimateriaalien kiinnittymiseen alumiinifolioon sekä anodiprosessiin. Nämä ovat tyypillisiä laboratorio–tehdas -siirtymän pullonkauloja, jotka ovat hidastaneet monien akkuteknologioiden kaupallistumista.
Ajankohta on merkittävä, koska natriumioni on nähty kustannuspaineiden ratkaisuna. Natrium on litiumia runsaampi ja halvempi raaka-aine, ja kemia toimii hyvin alhaisissa lämpötiloissa. Haittapuolena on selvästi heikompi energiatihentymä. CATL raportoi noin 175 Wh/kg tasoa, kun sen uusimmat NMC-kennot yltävät noin 280 Wh/kg:iin. Tämä rajaa käyttöä erityisesti ajoneuvoissa, joissa tilaa ja massaa on rajoitetusti.
Siksi ensimmäinen todellinen markkina näyttää löytyvän energiavarastoista. CATL esitteli huhtikuun alussa natriumionikennon BESS-sovelluksiin, ja nyt kiinalainen varastojärjestelmätoimittaja Hyperstrong on tilannut kennoja 60 GWh:n edestä. Mittaluokka on poikkeuksellinen ja viittaa siihen, että asiakas uskoo teknologian olevan tuotantokelpoinen, ei pelkkä pilotti.
Teknisesti varastokenno asettuu konservatiiviselle mutta käyttökelpoiselle tasolle. Energiatiheys on noin 160 Wh/kg, mutta elinkaari yltää 15 000 lataussykliin ja käyttölämpötila-alue −40:stä +70 asteeseen. Nämä ominaisuudet ovat olennaisempia sähköverkon varastoinnissa kuin maksimaalinen energiatiheys.
CATL:n johdossa uskotaan natriumionin voivan vallata jopa 30–40 prosenttia akkumarkkinasta. Arvio vaikuttaa tässä vaiheessa optimistiselta, koska sovelluskenttä rajoittuu käytännössä varastointiin ja pienempiin ajoneuvoihin. Myös energiatihentymän kehitys ratkaisee, voiko teknologia laajentua laajemmin liikennesovelluksiin.
