Aurinkokennojen hyötysuhdetta parannetaan pitkäjänteisellä tutkimustyöllä, jolla kennon rakennetta kehitetään. Amerikkalaistutkijat ovat kehittäneet ratkaisun, jolla aurinkofarmin tehokkuus paranee kymmeniä prosentteja, eiä se edellytä itse paneeleihin muutoksia.
Joshua Pearce -nimisen tutkijan johtama tiimi lähestyi aurinkofarmien ongelmaa järjestelmänäkökulmasta. Tällä hetkellä aurinkopaneelifarmissa paneelien väliin jätetään väliä, jotta kennot eivät varjostaisi toisiaan. Tämä johtaa siihen, että farmin alueella merkittävä osa auringonvalosta valuu kirjaimellisesti hukkaan eli heijastuu maahan.
Pearcen tiimi kehitti menetelmän, jolla reflektorilla heijastetaan kaikki farmin alueelle tuleva valo kennoihin. Tällainen ratkaisu on ollut aiemmin ongelma, koska vaon heijastuminen on tuottanut kuumia pisteitä kennoon, jotka haittaavat valon muuttamista energiaksi.
Pearcen ryhmä kehitti matemaattiset mallit, jotka laskevat valon hajautumisen kennoille reflektoreista. Mallin takana on vaativaa matematiikkaa, sillä se perustuu BDRF-funktioon (bi-directional reflectance function). Mallin avulla kuitenkin voidaan ennustaa, miten reflektorista heijastuva valo osuu kennoon.
IEEE:n Journal of Photovoltaics -lehdessä julkistetut tulokset ovat erinomaisia. Kanadan Ontariossa järjestetyissä testeissä huomattiin, että mikäli farmin kennoja ei ole asennettu mihinkään optimaaliseen kulmaan suhteessa valoon, reflektorien ja Pearcen ennusteiden avulla paneelien tuottama teho kasvoi peräti 45 prosenttia.
Mikäli paneeli osaa seurata aurinkoa, teho kasvoi tällöinkin 18 prosenttia. Simulaatioiden perusteella tämä tehonnousu voidaan paremmilla reflektoreilla nostaa 30 prosenttiin.
Kun kennoissa yleensä hehkutetaan prosenttiyksikön parannuksia hyötysuhteessa, Pearcen tiimin tulokset ovat mullistavia. Ne saattavat pysyvästi muuttaa sitä tapaa, jolla aurinkofarmeja suunnitellaan ja rakennetaan.
