Robottiajoneuvoissa matkustaneiden ihmisten kokemuksista ei ole vielä uskottavia tutkimuksia juuri lainkaan. Metropolian ammattikorkeakoulussa asiaa on kuitenkin tutkittu ja tulokset saattavat yllättää: moni vannoutuneesti omalla autollaan liikkuva on viehättynyt robottibussiin ja voi hyvin kuvitella itsensä sen käyttäjäksi.
Metropolian tutkimusjohtaja Arto Salosen mukaan liikenneturvallisuus on keskeisin peruste, miksi automaattiliikennettä kohden kannattaisi siirtyä. 90 prosenttia liikenneonnettomuuksista johtuu inhimillisestä virheestä. Suomessa kuolee edelleen noin 300 ihmistä tieliikenteessä vuosittain. Jos näin monta suomalaista kuolisi joka vuosi lentoliikenteessä, vain harva uskaltaisi lentää?
Liikkumisen joukkoistaminen on niin ikään keskeistä, sillä pelkästään kulkuneuvojen määrää lisäämällä ei kaupunkiemme haasteet ratkea. Salonen muistuttaa havahduttavasta tosiasiasta: ajoneuvon keskinopeus on Lontoossa ruuhka-aikana noin 11 kilometriä tunnissa, joka on sama kuin 100 vuotta sitten hevosvankkureilla.
Itseajavat kulkuneuvot osuvat moneen yhtäaikaiseen liikkumiskulttuuriin muutostrendiin. Ne ovat joukkoistuminen (enemmän yhdessä: jaetut kyydit ja joukkoliikenne), ketjuttuminen (eri kulkutapojen sulava kytkeytyminen), automatisoituminen (itseajavat kulkuneuvot), ja sähköistyminen (käyttövoimaratkaisu).
- Haastattelemiemme robottibussimatkustajien mukaan robottibussien ehdottomana vahvuutena pidettiin niiden tarjoamaa mahdollisuutta parantaa tarjolla olevia joukkoliikennepalveluita. Robottibussin uskottiin pystyvän tarjoamaan joustavuutta, täsmällisyyttä ja tiheämpiä vuorovälejä, kun taas perinteisen joukkoliikenteen huonona puolena pidettiin sen kykenemättömyyttä toimittaa matkustaja suoraan toivottuun määränpäähän.
Robottibussissa matkustaneet yhdistivät niiden käytön raideliikenteeseen, kuten metroon ja raitiotievaunuun. Robottibussi muistutti rautapyöräliikennettä esimerkiksi siinä mielessä, ettei niissäkään välttämättä näe kuskia. He myös kuvailivat matkantekoa ratikkamaisen määrätietoiseksi kiskoilla etenemiseksi. Tällä oli positiivinen vaikutus matkustajien turvallisuuden tunteeseen.
Onnettomuuden sattuessa matkustajien asenteet muuttuvat nopeasti. Älyliikenteeseen liittyvät turvallisuusodotukset ovat vaativampia kuin ihmisen ohjaaman liikkumisen vaatimukset. Ihmiselle sallitaan virheitä, mutta keinoälylle ei.
Salosen mukaan tuloksista yllättävin oli, kuinka vahva vaikutus robottibussilla voi mahdollisesti olla autoilijoihin. Vastaajien mukaan robottibusseilla pystytään mahdollisesti vähentämään yksityisautoilua. Kiinnostavinta oli, että itseään elämäntapa-autoilijoiksi kuvailleet ihmiset näkivät itsensä käyttämässä robottibusseja tulevaisuudessa, vaikka eivät muuten käytä julkista liikennettä. “Mä ite oon harras yksityisautoilija, oon autoillut koko elämäni (...) ehdottomasti voisin käyttää tätä” (Mies, 25-34, Yrittäjä). Osa elämäntapa-autoilijoista ei pitänyt ajamisesta, mutta eivät nähneet muitakaan kannattavia vaihtoehtoja, toiset taas epäilivät, että autoilua tullaan kaupungin keskustoissa tulevaisuudessa rajoittamaan, jolloin robottibussit voisivat palvella heidän tarpeitaan.
Robottibusseista toivottiin seuraavaa Kutsuplus-palvelua niin, että bussin reitti määrittyisi matkustajien tarpeiden mukaan. Näin ollen robottibussin ehdottomasti tärkein ominaisuus, joka tulee määrittelemään sen käytön tulevaisuudessa, on sen reitti, ja palveleeko se ihmisten todellisia tarpeita. Tuloksista ilmenee, että ihmiset kaipaavat ehdottomasti yksilöllisempiä liikkumispalveluita, sillä massoille suunnitellut palvelut harvoin kohtaavat yksilöiden tarpeet.
