Hyvin monessa Nokia-analyysissa tullaan siihen johtopäätökseen, että Nokian toimiva johto ja paisunut keskijohto olivat ylimielisyydessään syypäitä siihen, että Nokia menetti asemansa kännykkämarkkinoiden ykkösenä. Uusi tutkimus kumoaa tämän väitteen.
Jyväskylän yliopiston ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijoiden tutkimuksessa tullaan siihen tulokseen, että Nokian vaikeudet kilpailla Androidien ja Applen iPhonen kanssa johtuivat pääasiassa ajan loppumisesta ja vaikeuksista keskittää resurssit kilpailukykyisen puhelimen kehitykseen.
- Ei ole kovin uskottavaa, että yksikään Nokian ylimmän johdon edustajista olisi vuosina 2007–2010 estänyt kilpailukykyisen puhelimen kaupallistamisen, jos tuotekehitysyksiköt olisivat tällaisen tuotteen kyenneet luomaan. Sadantuhannen ihmisen organisaatiossa on kyse muustakin kuin yhden, kahden tai kolmen johtajan mielialoista tai johtamistyyleistä, tutkijat kommentoivat.
Suulliseen historiatietoon ja laajaan julkiseen aineistoon perustuva tutkimusanalyysi nostaa esiin kaksi toisiinsa liittyvää ongelmaa vuosien 2007 ja 2010 väliin sijoittuvalta ajanjaksolta.
Nokia jatkoi ongelmallisen Symbian-käyttöjärjestelmän käyttöä ja kehitystyötä pyrkien samanaikaisesti kehittämään uutta puhelinmallistoa useille eri ohjelmistoalustoille. Lopputuloksena Nokia päätyi Symbianin kanssa umpikujaan ja kilpailevat tuoteperheet (Android, Meego, Meltemi) eivät joko valmistuneet kaupallisina tuotteina tai valmistuivat liian myöhään.
Toisaalta Nokian ylimmän johdon usko ”strategiseen joustavuuteen” rohkaisi jatkuviin organisaatiomuutoksiin ja sisäisen kilpailun sallimiseen. Tästä syystä uusiutumisvauhti hidastui ja tuotekehityksestä puuttui johdonmukaisuus.
Jyväskylän yliopiston ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijoiden tutkimus ”The Curse of Agility: The Nokia Corporation and the Loss of Market Dominance in Mobile Phones, 2003–2013” on julkaistu liiketoimintahistorian johtavassa tiedejulkaisussa, Business History -lehdessä.
Artikkelin voi lukea verkosta täällä.
