Mooren laki määrittelee, että transistorien määrä piirisulla kaksinkertaistuu kahden vuoden välein. Lain kuolemaa on ennustettu jo vuosia sirugeometrioiden kutistuessa, mutta ainakin vielä laki pitää kutinsa tiukasti. Tämä näkyy esimerkiksi Applen iPhone-puhelimien järjestelmäpiirien kehityksessä, joka on ollut huimaa.
Vuonna 2013 iPhone 5s:n prosessori oli A7. Piirillä oli vähän yli miljardi transistoria ja se oli valmistettu 28 nanometrin prosessissa. Piillä suoritin vei tilaa 102 neliömillimetriä. Viime vuonna markkinoille tulleen iPhone 13 Pro Maxin A15-prosessorilla oli 15 miljardia transistoria. Tilaa se vei piillä vain 107,7 neliömillimetriä. Valmistusprosessi on 5 nanometriä.
Tämä tarkoittaa, että kahdeksassa vuodessa iPhone-prosessorien CPU-suorituskyky on kasvanut 6,5-kertaiseksi (single core -testin mukaan). Moniydinlaskennan suorituskyky kasvanut samaan aikaan 9,8-kertaiseksi.
Kaikista eniten on noussut grafiikan eli integroidun GPU-prosessoinnin suorituskyky. GFXbecnhmark-testissä A7-prosessori kirjasi tulokseksi 28,7. A15-prosessorin lukema oli 414,1. Suorityskyky on näin kasvanut 14,4-kertaiseksi.
Entäpä se transistorien määrän kasvu? Vuonna 2013 A7-prosessorilla oli miljardia transistoria ja vuonna 2015 A9-piirillä yli kaksi miljardia. Vuonna 2017 A11-piiri nosti transistorien määrän 4,3 miljardiin (prosessina 10 nm). Kaksi vuotta eteenpäin ja A13-piirillä oli 8,5 miljardia transistoria. Ja viime vuonna A15-piirillä transistoreja oli siis yli 15 miljardia. Kyllä Intelin perustanutta Gordon Moorea aikamoiseksi velhoksi täytyy kehua.
Alla oleva kuva näyttää, miten A-sarjan prosessorien speksit ja suorituskyky on kehittynyt kahdeksan vuoden aikana.
