Microsoftin ja Washingtonin yliopiston tutkijat ovat saavuttaneet tärkeän virstanpylvään DNA-tallennuksessa. Tutkijat onnistuivat tallentamaan 200 megatavua dataa molekyylirihmoihin.
Synteettiseen DNA-rihmaan tallennettu data vei koeputkessa paljon vähemmän tilaa kuin lyijykynän terän kärki. Microsoft visioi jo siitä, että suuren datakeskuksen data pakataan muutaman sokeripalan kokoiseen muistiin. Tai että kaikki julkisesti käytössä oleva informaatio tallennettaisiin kenkälaatikon kokoiseen laitteeseen.
Visiot ovat hurjia, mutta DNA-tallennus lupaa paljon. Microsoft kuvaa, että 600 tavallisen älypuhelimen data voidaan tallentaa koeputken päässä olevaan hailean vaaleanpunaiseen tahraan.
DNA saattaa olla vastaus eksponentiaalisesti kasvavan digitaalisen informaation tallennusongelmaan. Se on tiukkaan pakattua ja kestävää: mammutin DNA säilyi tuhansia vuosia lajin katoamisen jälkeen. DNA-tallennusta tutkitaan sen takia kymmenissä tutkimusryhmissä eri puolilla maailmaa.
Edessä on kuitenkin pitkä tie. Washingtonin yliopiston tietotekniikan prosessori Luis Henrique Ceze sanoo, että bioteknologia-ala on edistynyt viime vuosina nopeasti sekä datan syntetisoinnissa (enkoodaaminen) ja sekvensoinnissa (dekoodaus). Kestää kuitenkin vielä vuosia tai vuosikymmeniä, ennen kuin tekniikka voi tulla jokapäiväiseen käyttöön.
DNA-tallennus toimii siten, että digitaalisen datan ykköset ja nollat käännetään ensin DNA-ketjun ”kirjaimiksi”: A, C, G ja T. Tämän jälkeen kirjaimet käännetään molekyyleiksi, jotka tutkijat siirsivät koeputkeen. Siinä ei oikeastaan näy mitään, vain vähän kuin kuivunutta suolaa pohjalla.
Molekyyleihin tallennetun informaation lukeminen vaatii PCR-reaktiota (polymeraasi-ketjureaktio), jota molekyylibiologit käyttävät DNA-ketjujen manipulointiin. Tarkoitus on vahvistaa DNA-säikeitä, jotka halutaan palauttaa tai lukea. Kun säie on käsitelty, siitä otetaan näyte joka voidaan sekvensoida ja ajaa virheenkorjauksen läpi.
