Bristolin yliopistossa on kehitetty tekniikka, joka paitsi mullistaa pienitehoisten laitteiden energiansyötön, ratkaisee myös ison osan ydinjätteen sijoitusongelmaa. Timanttiin koteloitu radioaktiivinen hiili-14 eli radiohiili mahdollistaa pariston, joka toimisi yli 5000 vuoden ajan.
Bristolin tutkijat vertaavat ydinvoimaparistoa tavalliseen AA-paristoon, jonka energia kuluu loppuun 24 tunnissa. Yhden gramman radiohiiltä sisältävä paristo kuluttaisi puolet sisältämästään energiasta 5730 vuodessa, mikä vastaa ihmissivilisaation ikää.
Tutkijoiden mukaan tällaisia paristoja voitaisiin käyttää kaikissa kohteissa, joissa pariston lataaminen tai vaihtaminen ei ole järkevää. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi sydämentahdistimet, satelliitit ja avaruusalukset.
Mikä parasta, radioaktiivinen hiili-14 on raaka-aine, jota on tarjolla yllin kyllin. Sitä muodostuu esimerkiksi ydinvoimalaitosten polttoainesauvojen grafiittipintaan. Ja jo pelkästään Englannissa käytettyä ydinpolttoainetta on lähes 95 000 tonnia.
Lämmittämällä grafiittisauvoja iso osa radiohiilestä kaasuuntuu. Loppu jää radioaktiiviseksi jätteeksi, mutta sitä on selvästi vähemmän, mikä helpottaa jäteongelmaa. Kaasumainen radiohiili voidaan paineessa ja korkeassa lämpötilassa muuttaa hiilen toiseksi muodoksi eli timantiksi. Tällainen radioaktiivinen timantti luovuttaa pienen sähkövirran eli kyse on ydinsähköisestä timantista.
Ydintimantin ympärille muodostetaan toinen timanttikerros, jotta virtalähdettä voidaan käsitellä turvallisesti. Uusi kerros eristää radioaktiivisuuden ja timantti toimii rakenteen parhaana mahdollisena suojana.
Tuloksena on paristo, jossa ei ole liikkuvia osia, joka ei tuota päästöjä ja joka ei vaadi ylläpitoa. Pariston ulkopuolella voidaan mitata radioaktiivista säteilyä, mutta tutkijoiden mukaan sen voimakkuus on sama kuin esimerkiksi banaanin tuottama säteily. Bristolin tutkijoiden mukaan ydinparisto tuottaisi ensimmäisen 5730 vuoden aikana 2,7 terajoulea energiaa. Tämä tarkoittaa, että nyt käyttöön otettavan ydinpariston tehoreservi puoliintuisi joskus vuoden 7750 tienoilla.
Tekniikan soveltaminen käytännössä riippuisi pitkälti myös siitä, kuinka kallista radiohiilen tuottaminen ydinpolttoainesauvan grafiittipinnasta olisi. Lisätietoa mullistavasta tekniikasta löytyy Bristolin tutkijoiden laatimasta Youtube-videosta.
