Päästä-päähän -salaus on noussut digiajan taikasanojen joukkoon. Kun jokin sovellus kertoo viestien olevan suojattuja päästä päähän, moni ajattelee olevansa turvassa: "vain minä ja vastaanottaja näemme viestin, kaikki on kunnossa." Mutta tässä ajattelussa piilee vaara. Salaus yksin ei ole synonyymi yksityisyydelle eikä turvalle, kirjoittaa yksityisyyttä suojelevan Session Technology Foundationin puheenjohtaja Alexander Linton.
Nykymaailmassa, jossa valtiot ja teknologiayritykset keräävät massiivisia määriä tietoa, on yhä vaikeampaa käydä oikeasti anonyymia ja suojaamatonta keskustelua. Monet suosituimmat viestisovellukset – WhatsApp, Telegram ja jopa Signal – lupaavat turvallisuutta, mutta paljastavat yllättävän paljon käyttäjistään.
Ne saattavat salata itse viestien sisällön, mutta keräävät samalla metatietoa: kuka puhuu kenelle, milloin, kuinka usein, mistä. Ne vaativat usein rekisteröitymisen puhelinnumerolla tai sähköpostilla – tunnistetiedot, jotka voivat linkittää keskustelun suoraan oikeaan ihmiseen. Ja jos viestit kulkevat keskitetyn palvelimen kautta, tieto on yhä jossain tallessa – ja siten altis viranomaisvaatimuksille, hyökkäyksille tai vuodoille.
Päästä-päähän -salaus suojaa sisällön, mutta ei suojaa kontekstia. Ja konteksti voi paljastaa aivan yhtä paljon – ellei enemmän – kuin itse sanat.
Tätä taustaa vasten on syytä kysyä: mitä todella tarkoittaa "turvallinen viestintä"? Vastaus löytyy kokonaisvaltaisemmasta lähestymistavasta. Todellinen yksityisyys edellyttää sovellusta, joka ei kerää metatietoa, ei vaadi tunnistetietoja ja toimii hajautetusti ilman keskitettyä hallintapistettä. Lisäksi sen tulisi olla avoimen lähdekoodin – ei siksi, että käyttäjät osaisivat itse lukea koodia, vaan jotta riippumattomat asiantuntijat voivat varmistaa, ettei taustalla piile salattuja takaovia.
Yksi esimerkki tällaisesta lähestymistavasta on Session-sovellus, joka käyttää hajautettua verkkoa ja mahdollistaa viestinnän ilman puhelinnumeroa. Se ei ole yksin, mutta edustaa uuden sukupolven viestintätyökaluja, jotka ottavat vakavasti sen, mitä yksityisyys todella vaatii.
Digitalisoituneessa maailmassa yksityisyys ei ole enää oletusarvo – se on valinta. Ja tuo valinta vaatii enemmän kuin vain mainospuheita salauksesta. Se vaatii tietoisuutta siitä, mitä kaikkea meistä jää jäljelle, vaikka viestin sisältö olisi salattu.
Yksityisyyttä suojelevan teknologian asiantuntija Alexander Linton toimii Session Technology Foundation -säätiön puheenjohtajana. Kyseessä on voittoa tavoittelematon järjestö, joka edistää digitaalisia oikeuksia kehittämällä turvallisia, yksityisiä ja hajautettuja työkaluja – kuten viestisovellus Session.
