NIST-järjestön tutkijat ovat yhdessä Wavsens LLC:n kanssa kehittäneet tekniikan, jolla voidaan nähdä rakennuksissa seinien läpi. Tämä eräänlainen tutkan variaatio voisi auttaa esimerkiksi palomiehiä löytämään uhreja rakennuksissa tulipalojen sattuessa.
Uusi menetelmä on kuvattu Nature Communications -lehdessä. Se mahdollistaa reaaliaikaisen kuvantamisen kulmien ja seinien läpi. Samaa tekniikkaa voitaisiin käyttää myös avaruudessa seuraamaan jopa 10 kilometriä sekunnissa lentävien millimetrin kokoisia avaruusjätteitä.
Järjestelmän kehittämisestä vastasi fyysikko Fabio da Silva työskennellessään NIST: ssä. - Koska käytämme radiosignaaleja, ne kulkevat melkein kaiken läpi, kuten betoni, kipsilevy, puu ja lasi. Voimme nähdä seinien läpi ja kuvakehyksen tekeminen vie vain muutaman mikrosekunnin dataa. Näytteenotto tapahtuu valon nopeudella, niin nopeasti kuin fyysisesti mahdollista.
Tekniikkaa ja sen demoamiseen kehitettyä laitteisto kutsutaan nimellä m-Widar (micro-Wave image detection, analysis and ranging). Demossa lähettimet ja vastaanotin tunnistivat liikkuvan ja makaavan henkilön seinän läpi. NIST-kuvantamismenetelmä on tutkan muunnelma, joka lähettää sähkömagneettisen pulssin, odottaa heijastuksia ja mittaa edestakaisen ajan etäisyyden määrittämiseksi kohteeseen. Multitutkassa on yleensä yksi lähetin ja useita vastaanottimia, jotka vastaanottavat kaiut ja kolmiomittaavat ne kohteen löytämiseksi.
NIST-tiimi esitteli tekniikkaa kaiuttomassa (ei-kaikuva) kammiossa ja teki kuvia 3D-kohtauksesta, johon osallistui kipsilevyn takana liikkuva henkilö. Lähettimen teho vastasi 12 matkapuhelinta, jotka lähettivät signaaleja samanaikaisesti kohteen kuvien luomiseksi noin 10 metrin etäisyydeltä seinälevyn läpi.
Da Silva on hakenut tekniikalle patenttia, ja hän lähti äskettäin NIST:stä markkinoimaan m-Widaria Wavsens-startupin kautta. Hänen mukaansa nykyisen järjestelmän potentiaalinen kantama on jopa useita kilometrejä. Joillakin parannuksilla alue voi olla paljon suurempikin.
Lähettävät antennit toimivat taajuuksilla 200 megahertsistä 10 gigahertsiin. Vastaanotin koostuu kahdesta antennista, jotka oli kytketty signaalin digitoijaan. Digitoitu data siirrettiin kannettavaan tietokoneeseen ja ladattiin grafiikkaprosessoriyksikköön kuvien rekonstruoimiseksi.
NIST:n demossa m-Widar otti 1,5 miljardia näytettä sekunnissa, mikä tarkoitti 366 kuvaruutua sekunnissa. 12 antennilla NIST-järjestelmä loi 4096 pikselin kuvia, joiden halkaisija oli noin 10 senttimetriä.