
Bluetooth 6.0 -standardin tuoma kanavaluotaus (Channel Sounding) muuttaa BLE-laitteiden etäisyysmittauksen perusteita. Uusi tekniikka mahdollistaa senttimetriluokan tarkkuuden ilman erillisiä UWB- tai millimetriaaltopiirejä, mutta samalla se nostaa antennille täysin uudenlaisia vaatimuksia.
Radientumin ja Metirionicin tuore tekninen dolumentti osoittaa, että kanavaluotauksen suorituskyky ei riipu pelkästään radiopiireistä tai algoritmeista, vaan ennen kaikkea antennien group delay -vaihtelusta eli ryhmäviiveestä ja niiden integroitumisesta lopputuotteeseen. Paperin mukaan jopa hyvältä näyttävä antenni voi epäonnistua täysin, kun se sijoitetaan todelliseen laitekoteloon.
Kanavaluotauksessa BLE-laitteet mittaavat useiden kanavien yli kulkevan signaalin vaihe-eroja ja pyritään erottamaan suora etenemispolku kaikesta monitie-etenemisestä. Tämä tekee group delay -vaihtelusta kriittisen parametriin: jos antennin aiheuttama viive muuttuu taajuuden mukana yli noin yhden nanosekunnin, ranging-virhe kasvaa kymmeniin sentteihin. White paperin suositus on yksiselitteinen: alle 1 ns vaihtelu koko BLE:n 80 MHz kaistalla on käytännössä välttämätöntä, ellei koko järjestelmässä ja algoritmeissa tehdä erikoisratkaisuja.
Radientumin toimitusjohtaja Mikko Parkkilan mukaan suurin osa ongelmista ei johdu itse antenniteknologiasta vaan integraatiosta. – Valmiiden kaupallisten eli ns. COTS-antennien valintaan liittyy usein oletus, että ne "vain toimivat", mutta todellinen ympäristö (akku, näyttö, muovikuoret, metalliosat tai jopa käyttäjän käsi) voi muuttaa antennin säteilykuviota ja aiheuttaa epälineaarisia viivepiikkejä.
Parkkila korostaa, että pahimmat haittavaikutukset syntyvät juuri laitekomponenteista kuten näytöistä ja akuista, ja vaikutus voi olla useita kymmeniä prosentteja antennin suorituskyvystä.
Teknisessä dolumentissa tämä todistetaan kolmiportaisella tapaustutkimuksella. Ensin antennit toimivat erinomaisesti paljaalla piirilevyllä, ja group delay -vaihtelu on selvästi alle raja-arvojen lähes kaikkiin suuntiin. Kun samaan kokonaisuuteen lisätään realistinen mekaniikka koteloineen, näyttöineen ja akkuineen, suorituskyky romahtaa. Antennin kokonaisteho laskee yli 3 dB ja viivekäyrään ilmestyy useita piikkejä, jotka tekevät luotauksesta epäluotettavaa. Huomionarvoista on, että nämä ongelma-alueet ovat usein samoja molemmille antenneille, joten moniantennijärjestelmäkään ei enää pelasta mittausta.
Vasta kolmannessa vaiheessa, kun antennit suunnitellaan alusta alkaen laiteympäristöön sopiviksi ja esimerkiksi näytölle tehdään lisämaadoitus, group delay -vaihtelut saadaan painettua takaisin alle kriittisen tason. Custom-antennit tuottavat vain harvoja viivepiikkejä, eivätkä ongelma-alueet enää osu päällekkäin. Lopputuloksena kahden antennin järjestelmä pystyy tarjoamaan luotettavan suorituskyvyn myös monimutkaisissa käyttöympäristöissä, kuten ihmisen läheisyydessä tai teollisuuden metallirakenteiden keskellä.
Kanavaluotaus määrittelee myös tarkkoja vaatimuksia antennien geometristä sijoittelua ja polarisointia varten. Esimerkiksi vähintään neljännesaallon (noin 31 mm) erotus 2,44 GHz:llä ja eripolarisaation antennien käyttö auttavat vähentämään nollakohtia ja tarjoavat paremman resilienssin monitie-etenemistä vastaan. Absolute group delay -ero antennien välillä voidaan kalibroida pois, mutta taajuusriippuvainen vaihtelu ei. Siksi kalibroinnista huolimatta antennin fyysisellä suunnittelulla ja sijoittelulla on ratkaiseva rooli.
Radientumin ja Metirionicin mukaan suunnittelijat aliarvioivat usein, kuinka herkkä tekniikka on pienillekin poikkeamille. Perinteinen BLE-radiolinkki sietää huonojakin antenniratkaisuja, kunhan kokonaisteho ja impedanssisovitus ovat kohtuullisia. Kanavaluotauksessa tilanne on toinen: hyväkin säteilyteho ei takaa mitään, jos antennin vaihevaste ei pysy lineaarisena. Siksi dokumentin keskeinen opetus on, että antennit on aina simuloitava ja mitattava lopullisessa mekaniikassa.
Senttimetriluokan BLE-etäisyysmittaus avaa kuluttaja- ja teollisuustuotteille uusia sovelluksia, kuten luotettavat digitaaliset avaimet, sisäpaikannus, kontekstia tunnistavat oheislaitteet ja robotiikan turvajärjestelmät. Jotta nämä voidaan toteuttaa ilman UWB-radiota, antennien on oltava optimoituja juuri kanavaluotausta varten. Radientumin Parkkila kiteyttää asian niin, että antennitiimin tulisi olla mukana jo silloin, kun laitteen koko ja radiot valitaan – ja viimeistään silloin, kun mekaniikkaa ei ole vielä lukittu.
Bluetoothin kanavaluotaus ei ole pelkkä firmware-päivitys, vaan kokonaisvaltainen suunnittelutehtävä, jossa antennin group delay -hallinta on yhtä tärkeää kuin radiopiirin suorituskyky. Ilman tätä optimointia BLE-etäisyysmittaus voi epäonnistua täysin, vaikka kaikki muut parametrit näyttäisivät paperilla hyviltä.
White paperiin voi tutustua täällä.













