SATCOM-järjestelmien nopeasti yleistyvät ESA-antennit voivat pian päästä eroon valtavista testikammiosta. Saksalainen Rohde & Schwarz ja Greenerwave kertovat onnistuneensa mittaamaan suuren elektronisesti ohjattavan satelliittiantennin tarkasti near-field-menetelmällä huomattavasti perinteisiä ratkaisuja pienemmässä ympäristössä.
Yhtiöiden yhteisessä testissä mitattiin 50 x 50 senttimetrin kokoinen Ku-bandin ESA-antenni eli elektronisesti ohjattu antenniryhmä. Se perustuu Greenerwaven RIS-tekniikkaan (Reconfigurable Intelligent Surface). Koko säteilykuvion mittaus onnistui 32 minuutissa.
Perinteisesti vastaavien antennien karakterisointi on vaatinut erittäin suuria far-field-kammioita, koska mittaus pitää tehdä pitkän etäisyyden päästä. ESA-antennien yleistyessä erityisesti LEO-satelliittijärjestelmissä tämä on muodostunut merkittäväksi kustannus- ja tuotanto-ongelmaksi.
Near-field-menetelmässä antennia mitataan läheltä, minkä jälkeen ohjelmisto laskee matemaattisesti vastaavan far-field-säteilykuvion. Rohde & Schwarzin AMS32-ohjelmisto käyttää tähän FIAFTA-muunnosalgoritmia.
Mittauksissa käytettiin Rohde & Schwarzin TS8991-antennimittausjärjestelmää sekä ZNA-vektoripiirianalysaattoria. Testissä mitattiin kymmenen Ku-bandin taajuutta yhden asteen kulmaresoluutiolla.
Tuloksia verrattiin sekä numeeriseen digitaaliseen kaksoismalliin että Greenerwaven omaan CATR-mittausjärjestelmään. Erot jäivät tyypillisesti noin 0,3 desibeliin ja enintään yhteen desibeliin.
Tulos on merkittävä erityisesti ESA-antennien tuotantotestauksen kannalta. Elektronisesti ohjattavat antenniryhmät ovat keskeisessä roolissa uusissa satelliittiverkoissa, joissa tarvitaan nopeaa keilanohjausta, korkeita datanopeuksia ja laajaa peittoa.
