Helsingin Sanomat kokosi eilen puoluejohtajat keskustelemaan tekoälystä televisioidussa paneelissa. Paneelin tuloksena voi toivoa, että poliitikot nojaavat mahdollisimman paljon asiantuntijoihin tehdessään tekoälyyn liittyviä päätöksiä.
Tekoäly on hankala aihe. Sille ei aina edes alan asiantuntijoiden kesken löydy selkeää, yksinkertaista määritelmää, joten ei sellaista voi poliitikoilta edes odottaa. Sen lisäksi, ettei puoluejohtajille näytä olevan oikein käsitystä siitä, mitä tekoäly on, ei heille näytä olevan realistista käsitystä siitä, millaisesta muutoksesta tulevassa neljännessä teollisessa vallankumouksessa on.
Eniten poliitikkoja tuntui huolettavan se, että iso osa töistä katoaa tekoälyn myötä. Tämä puolestaan kutistaa valtion verotuloja, minkä takia nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen tulee olemaan erittäin vaikeaa.
Verokannan kasvattaminen tietysti ratkaisee nämä ongelmat, ainakin puoluekentän vasemmalla laidalla. Paneelissa heitettiin ilmaan esimerkiksi robottivero tai pääomien entistä tiukempi verottaminen. Näillä ajatuksilla kovinkaan paljon tuotantoa ei saada kotimaassa pidettyä.
Pääministeri Juha Sipilä sentään insinöörimiehenä on vähän hajulla. Hän ymmärtää esimerkiksi sen, että datasta on tulossa tärkein uusi valuutta. Miksipä ei esimerkiksi Kelan hallussa olevaa tietoa voisi myydä ja saada sitä kautta tuloja valtiolle, Sipilä kysyi?
Sipilän johdolla on perustettu kansallinen tekoälyohjelma, jonka ensimmäinen raportti ja toimenpide-ehdotukset on saatu ulos. Niissä valtio panostaa sata miljoonaa euroa erilaisiin tekoälyn kehityshankkeisiin.
Yksi mielenkiintoinen tekoälyn sovellusalue on päätöksenteko ja tätä eilisessä paneelissakin sivuttiin. Vasemmistoliiton Li Andersson mietti, josko osa sosiaaliturvapäätöksistä voitaisiin automatisoida ja antaa tekoälyn tehtäväksi? Ajatus on oikeansuuntainen, mutta ei mene lähellekään riittävän pitkälle.
Lopulta suurin hyöty saadaan, kun tekoäly valjastetaan poliittiseen päätöksentekoon. Kun yhteisiä asioita ryhdytään hoitamaan pelkästään valtavaan datamäärään eli faktoihin perustuen, päätöksenteosta katoaa politikointi. Tekoälyä hyödyntävä järjestelmä kykenee faktojen perusteella tekemään paitsi kaikkien kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen johtavan päätöksen, myös näkemään seurauksia, joita ihmisanalyysi ei koskaan voi päätellä.
Tällainen muutos toki tulee tarkoittamaan valtaisaa vastustusta poliitikoilta, jotka takertuvat hillotolppiinsa kaikin voimin.
