Neljä yhdysvaltalaista insinööriä on saanut vuoden 2019 Queen Elizabeth -palkinnon (QEPrize) Buckinghamin palatsissa pidetyssä seremoniassa. Tutkijat palkittiin heidän työstään, jossa luotiin ensimmäisen todella globaali, satelliittipohjaisen paikannusjärjestelmä GPS.
QEPrize on yksi maailman arvostetuimpia tekniikan tunnustuksia. Miljoonan punnan palkinto juhlistaa tekniikan innovaatioiden globaalia hyötyä ihmiskunnalle. Palkinto jaetaan kahden vuoden välein.
Hänen kuninkaallinen korkeutensa Walesin prinssi jakoi palkinnon Bradford Parkinsonille, Hugo Fruehaufille, Richard Schwartzille ja Anna Marie Spilkerille, joka vastaanotti palkinnon edesmenneen aviomiehensä, professori James Spilker, Jr. puolesta.
Bradford Parkinson - jota usein pidetään GPS: n isänä - johti järjestelmän kehittämistä, suunnittelua ja testaamista. Hugo Fruehauf kehitti erittäin tarkan, pienikokoisen atomikellon, joka on järjestelmän perusta. Richard Schwartz suunnitteli karkaistua satelliittia kestämään voimakasta säteilyä avaruudessa, ja sen elinikä on kolme kertaa odotettua suurempi. Professori James Spilker, oli GPS-sivusignaalin pääsuunnittelija ja rakensi tiiminsä kanssa Stanford Telecommunicationsissa vastaanottimen, joka käsitteli ensimmäisiä GPS-satelliittisignaaleja.
Nykyään arviolta neljä miljardia ihmistä ympäri maailmaa käyttää GPS-paikannusta tavalla tai toisella. Vain 2 dollarin vastaanottimella saa käyttöönsä helpon palvelun ja tehokkaan työkalun, jonka ihmiset voivat integroida sovelluksiinsa. Yksinkertaiset älypuhelinsovellukset voivat seurata sairauksien puhkeamista, itse ajavat traktorit voivat optimoida sadonkorjuun ja urheilujoukkueet voivat parantaa joukkueiden suorituskykyä. Uudet GPS-sovellukset mullistavat edelleen koko teollisuutta, ja sen vuotuisen taloudellisen arvon on arvioitu olevan 80 miljardia dollaria pelkästään Yhdysvalloissa.
GPS yhdistää ainakin 24 kiertävän satelliitin kokonaisuuden maa-asemien ja vastaanottolaitteiden kanssa. Jokainen satelliitti lähettää radiosignaalin, joka sisältää sen sijainnin ja ajan, erittäin tarkalta aluksella olevalta atomikellolta. GPS-vastaanottimet tarvitsevat ainakin neljän satelliitin signaaleja sijaintinsa määrittämiseksi; he mittaavat kunkin signaalin aikaviiveen laskeaksesi etäisyyden kustakin satelliitista, ja käyttävät sitten näitä tietoja määrittämään vastaanottimen sijainnin maan päällä.
GPS-verkon arkkitehtuuri lyötiin lukkoon syksyllä 1973. Kesällä 1974 nyt palkitut tutkijat voittivat kilpailun, jossa he saivat rakentaa neljä satelliittia, lähettää ne radalleen ja mitata järjestelmänsä suorituskykyä. USA:n ilmavoimien käyttöön ensimmäinen satelliitti lähti liikkeelle reilu kolme vuotta kilpailun voittamisen jälkeen. Kehittäjien mukaan järjestelmiin ei tehty muutoksia ja satelliitit toimivat suunnitellusti alusta asti.