Yhdysvalloissa Illinoisin yliopistossa on kehitetty nanopinnoite, joka voi tehdä tulevaisuuden ledeistä kirmppaampia. Pinnoitteen läpi heijastuu enemmän valoa kuin tasaiselta pinnalta eikä se haittaa komponentin sähköisiä ominaisuuksia.
Optoelektroniikan komponentissa erityisesti jälkimmäinen ominaisuus on hyvin tärkeä, sillä näissä laitteissa sähköä muunnetaan valoksi ja toisinpäin. Pinnoite on syövytetty – oikeammin etsattu – nanorakennekalvo, jonka läpi säteilyttyy enemmän valoa kuin ledikomponentin tasaiselta pinnalta.
Tutkijoiden mukaan kahden materiaalin – vaikkapa puolijohdepiirin ja ilman – välissä valo aina heijastuu takaisin. Tämä heikentää optokomponentin kuten ledin tehoa. Jos valolähde on puolijohde, tietty pieni osa valosta ei koskaan pääse puolijohdemateriaalista ulos.
Saman pätee toisinpäin. Aurinkokennoon tuleva valo ei koskaan sataprosenttisesti päädy keräimeen asti. Tätä heijastumista tutkijat mallintavat ns. Fresnellin yhtälöillä.
On pitkään tiedetty, että nanorakenteista koostuva pinta siirtää valoa lävitseen paremmin. Ongelma on ollut se, että tällaisen kalvon lisääminen on heikentänyt puolijohteen sähköisiä ominaisuuksia
Amerikkalaistutkijat käyttivät patentoitua menetelmää, metalliavustettua kemiallista etsausta (metal-assisted chemical etching), jonka avulla metallikalvoon tuotettiin nanokokoinen kuviointi. Käytännössä prosessissa muodostuu nanopilarien matriisi metallikalvon yläpuolelle.
Nämä nanopilarit parasta valon siirtymistä samalla, kun metallikalvo takaa sähköisen kontaktin säilymisen korkealaatuisena. Aiemmin ei ole samanaikaisesti kyetty parantamaan sekä optisia että sähköisiä ominaisuuksia tällaisella nanokalvolla.
Tutkijoiden mukaan saman rakenteen pitäisi periaatteessa toimia kaikilla valon aallonpituuksilla, ei vain näkyvällä valolla.