Tietoturvayhtiö Palo Alto Networks kokee tekoälyn tärkeäksi osaksi kyberturvallisuuden kohentamista, mutta kiinnittää huomiota myös sen mukana tuleviin uhkakuviin. Tekoäly on eräänlainen kaksiteräinen miekka.
Tekoälyn suosio ja sen uudet mahdollisuudet tarjoavat monenlaisia tapoja hyödyntää tätä tehokasta teknologiaa. Kaikenlaisten uusien innovaatioiden kohdalla on kuitenkin hyvä muistaa, että jokaiseen niistä sisältyy sekä uusia uhkia että mahdollisuuksia. Nämä samat seikat pätevät myös tietoturvaan ja kyberturvallisuuteen, jossa tekoälyn merkitys ja potentiaali on kasvamassa entisestään.
Onkin mahdotonta olla huomioimatta tekoälyä erityisesti tietotekniikan saralla. Tekoäly on jo luonut osaltaan vallankumouksellisia uudistuksia koko alalle eikä tätä trendiä näytä pysäyttävän mikään. Juuri tästä syystä on syytä tarkastella uudenlaisen tekniikan heikkouksia ja vahvuuksia, ja asettaa nämä vaakakuppiin. Onkin tärkeää kysyä, miten tekoäly voi hyödyttää tietoturvaa ja miten se voi sitä haitata? Toisin sanoen puntaroida haittoja ja hyötyjä yhtä kriittisesti.
Tekoäly on eräänlainen kaksiteräinen miekka. Se ratkaisee ongelmia nopeasti, tehostaa työprosesseja ja tarjoaa nopean palautteen. Tekoäly voi kuitenkin vaarantaa toimintoja tai ainakin heikentää kokonaisturvallisuutta, jos sen antaa vapaasti huolehtia turvallisuudesta. Vaikka hyvin käytettynä tekoäly voi tarjota lähes rajattoman mahdollisuuden työn tehostamiseen ja kulujen vähentämiseen, liian hätiköidysti tehdyt päätökset voivat aiheuttaa uudenlaisia ongelmia.
Monet automaation kautta tapahtuvat toiminnot hyötyvät tekoälyn nopeudesta, koska ihminen on koneeseen verrattuna hidas ja epätarkka. Tekoäly myös havaitsee monet uhkakuvat, kuten tietoturvahälytykset, ihmistä nopeammin ja tarkemmin. Juuri tällaisissa toiminnoissa tekoäly on lyömätön työkalu tietoturvan hoitamisen apuna.
On kuitenkin yhtäältä tärkeä huomioida, että ilman ihmisten huolenpitoa ja harkintakykyä, tekoäly voi myös tehdä huonoja päätöksiä pelkän analytiikan kautta. Tämä voi johtua asiayhteyden puuttumisesta tai liian karkeista määrittelyistä, joita tekoäly ei osaa analysoida samalla tavalla kuin tarkemmin seikat ja etenkin poikkeukset tunteva asiantuntija. Kaiken automatisoinnista voikin seurata uusia ongelmia, joihin viime kädessä ihminen joutuu puuttumaan ja näin korjaamaan tekoälyn mahdollisesti tekemät virhearviot.
Edellä mainittujen syiden takia tietoturvan ei pitäisi olla tekoälyvetoista, vaan ihmisten johtamaa ja valvomaa toimintaa. Siinä voidaan kuitenkin hyödyntää tekoälyn tehokkuutta, tarkkuutta ja nopeutta osana prosessia. Liian vahvasti tekoälyn osaamiseen nojaavassa tietoturvassa on myös se huoli, että se saattaa heikentää tietoturva-ammattilaisten osaamista. Jos tietoturvan suhteen lasketaan liian paljon pelkän tekoälyn varaan, on riskinä, että vähemmän koulutetut tietoturva-ammattilaiset eivät osaa reagoida haastavampiin tietoturvariskeihin oikealla tavalla. Niinpä ajan tasalla oleminen, automaatiosta ja tekoälystä huolimatta, on ensiluokkaisen tärkeää.
Paraskin työkalu on vain niin hyvä kuin mihin sen käyttäjä kykenee. Tekoäly on siis hyvä renki, muttei niinkään hyvä isäntä. Oikein valjastettuna tekoäly on tehokas apulainen ja väsymätön työjuhta. Se vaatii kuitenkin mestarikseen osaavan ihmisen, joka tietää, mitä tehdä, kun eteen sattuu poikkeava tai vaikeasti ymmärrettävä uhkatilanne.
Lisätietoja täällä.
Kun suurteholaskennan (HPC) työkuormat monimutkaistuvat, generatiivinen tekoäly sulautuu yhä tiiviimmin moderneihin järjestelmiin ja lisää kehittyneiden muistiratkaisujen tarvetta. Vastatakseen näihin muuttuviin vaatimuksiin ala kehittää uuden sukupolven muistiarkkitehtuureja, jotka maksimoivat kaistanleveyden, minimoivat latenssin ja parantavat energiatehokkuutta.
