Sähköautoiluun liittyy paljon ennakkoluuloja ja virheellisiä käsityksiä. Yksi näistä liittyy sähköauton lataamiseen: voiko sähköauton ladata tavallisesta kotitalouspistorasiasta, vai pitääkö sähköauton ostajan ehdottomasti ostaa ja asennuttaa erillinen latauslaite? Molempia mielipiteitä esiintyy, ja totuus on tältä väliltä: tavallisesta pistorasiasta voi hyvin ladata, kunhan muistaa muutaman turvallisuusseikan.
Siinä missä ladattavan hybridiauton ostaja ei joudu liemeen vaikkei autoaan aina lataukseen saisikaan, täyssähköauton käyttö muuttuu hankalaksi harrastukseksi, mikäli sitä ei saa joka yö johdon päähän. Jos auto pitää käydä erikseen lataamassa jossain, menetetään yksi täyssähköauton näppärä ominaisuus eli joka aamu täynnä oleva ”tankki”. Toki auton voi ladata vaikkapa ruokakauppareissulla töistä palatessa jos kauppakeskus tarjoaa lataussähköt, mutta tällainen riippuvuus voi pidemmän päälle käydä ärsyttäväksi.
Sähköauton voi ladata kotitalouspistorasiasta – jos pistorasia on hyväkuntoinen
Käytännössä sähköauton kuin sähköauton mukana tulee kaapeli, joka sopii toisesta päästä autoon ja toisesta päästä tavalliseen suojamaadoitettuun kotitalouspistorasiaan. Tällaisia kaapeleita myydään myös tarvikeosana muutaman sadan euron hinnalla.
Latauskaapeli sisältää ohjauselektroniikan ja herkän vikavirtasuojan. Ohjauselektroniikka muun muassa kertoo autolle, montako ampeeria auton sisäinen latauslaite saa ottaa johdosta virtaa sekä pitää huolen siitä, että autoon kiinnitettävään latauspistokkeeseen kytketään jännite vasta, kun pistoke on kiinni auton latausvastakkeessa. Tällaisen johdon toisesta päästä ei siis voi saada sähköiskua, toisin kuin pistorasiaan roikkumaan jätetystä moottorinlämmittimen johdosta.
Monessa kaapelissa on myös lämpötila-anturi pistotulpassa, jonka tehtävänä on pienentää latausvirtaa tai keskeyttää lataus kokonaan, mikäli pistotulppa kuumenee.
Tavalliset kotitalouspistorasiat ovat nimellisvirraltaan 16 ampeerin pistorasioita. Teoriassa ne kestävät siis 16 ampeerin kuormituksen, mutta käytännön syistä sähköautoa kannattaa ladata pienemmällä virralla. Pääsyy on, että pistorasioita ei ole suunniteltu kestämään 16 ampeerin virtaa toistuvasti ja pitkäaikaisesti. Kodin sähkölaitteet ottavat tavallisesti alle 10 ampeerin virran ja senkin yleensä lyhytaikaisesti.
Pitkäkestoinen 16 ampeerin virta huonokuntoisesta pistorasiasta voi johtaa pistorasian sulamiseen, ja mikäli käy oikein huono onni, myös tulipaloon. Tämän takia sähköautoja ladataan yleensä 8-10 ampeerin virralla.
Lämmitystolppa kelpaa yleensä hyvin
Uudehkoissa taloyhtiöissä auton voi ladata lämmityspistorasiasta, kunhan sopii taloyhtiön kanssa sähkön laskutuksesta. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että mikäli taloyhtiössä ei ole kielletty sisätilalämmittimien käyttöä, taloyhtiön sähköliittymä ja kaapelointi kestää komeasti muutaman sähköauton lataamisen.
Moottorinlämmitin ottaa tavallisesti 500 watin ja sisätilalämmitin (tehokkaimmassa asennossa) 2000 watin tehon, jolloin kokonaisteho on 2500 wattia eli 230 voltin jännitteellä virta on 11 ampeeria.
Sähköautojen latausjohdot ottavat yleensä korkeintaan 10 ampeerin latausvirran. Syksyllä 2016 voimaan tullut laitestandardi SFS-EN 62752 edellyttää, että sähköautojen kotitalouspistorasiaan kytkettävien latausjohtojen latausvirta saa olla enintään 8 ampeeria pitkäkestoisessa latauksessa.
Kyseessä on valmistajille ja maahantuojille suunnattu laitestandardi, eli ennen standardin voimaantuloa hankitut laitteet ovat täysin laillisia käyttää. Standardin sanamuoto koskee nimen omaan pitkäkestoista latausta, eli lyhytaikaisessa latauksessa voi hyvin ottaa suuremmankin virran. Joissain autoissa ja johdoissa voikin valikosta valita tilapäisesti suuremman latausvirran.
Monessa kolmannen osapuolen latausjohdossa voi valita käyttöön jopa täyden 16 ampeerin latausvirran. Tällaisten latausjohtojen pistotulpassa on tavallisesti ylikuumenemisen tunnistava lämpötila-anturi.
Vanha tai muuten kulunut pistorasia voi olla vaarallinen
Tavalliset kotitalouspistorasiat ovat 16 ampeerin pistorasioita, joten äkkiä voisi luulla, että niistä voi surutta latailla aina ja kaikkialla täydellä 16 ampeerin virralla. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa: pistorasioita koskevan standardin kuormitustestissä pistorasian tulee kestää 22 ampeerin virta ylikuumentumatta, mutta testi kestää vain tunnin ja se suoritetaan kerran.
Sähköauto taas kuormittaa pistorasiaa useita tunteja suurella virralla joka vuorokausi, mikä johtaa siihen, että useiden satojen latauskertojen jäljiltä rasian sisäiset liitokset löystyvät ja pistorasia voi ylikuumentua.
Oman lukunsa soppaan lisäävät ulko-olosuhteet: sään vaihtelut ja pistorasiaan kertyvä lika rasittavat pistorasiaa entisestään.
Pistorasioiden kulumisesta ei ole tehty tieteellistä tutkimusta, mutta 8 ampeerin virtaan on päädytty parhaan saatavilla olevan asiantuntijatiedon mukaan: hieman huonokuntoisempikin pistorasia kestää 8 ampeerin pitkäkestoisen virran ja kyseinen virta ei myöskään lämpörasita pistorasiaa liikaa niin, että rasia vanhenisi poikkeuksellisen nopeasti.
Myös kaapelireitillä on väliä!
Vaikka itse pistorasia olisi hyväkuntoinen, voi ongelmia tulla myös matkan varrella: etenkin vanhoissa omakotitaloissa on syytä tarkistaa pistorasian kunnon lisäksi myös sitä syöttävän kaapelin kulkureitti.
Esimerkiksi omakotitalon seinässä oleva pistorasia voi saada syöttönsä talon yläpohjan kautta, ja mikäli kaapelin päälle on puhallettu (sähköturvallisuusmääräysten vastaisesti) eristevillat, useita tunteja kestävä kuormitus voi aiheuttaa tulipaloriskin. Tällainen pistorasia kaapeleineen voi kestää hyvin pensasleikkurin tai painepesurin käytön, koska kuormitus on erittäin lyhytaikainen ja kaapeli ympäröivine materiaaleineen ehtii jäähtyä kun laitteen moottori ei käy.
Auto taas on kuormana jatkuva, pitkäkestoinen ja ennen kaikkea kukaan ei ole vieressä valvomassa, kuten pensasleikkurin tai painepesurin tapauksessa.
Rasian tarkastuttaminen sähköasentajalla suositeltavaa
Mikäli kotitalouspistorasiaa aikoo käyttää sähkö- tai hybridiauton lataamiseen, ei ole huono ajatus tarkastuttaa pistorasiaa sähköalan ammattihenkilöllä. Ammattilainen tarkistaa kaapelireitin ja pistorasian kunnon silmämääräisesti ja varmistaa asennustesterillä, että oikosulkuvirta on riittävä suojalaitteen (sulake tai johdonsuojakatkaisija) toiminnan kannalta ja että pistorasian suojajohdinpiiri on ehjä.
On myös syytä tarkastaa, mitä muita laitteita saman suojalaitteen taakse on kytketty: jos pistorasia on 10 ampeerin sulakkeen tai johdonsuojakatkaisijan takana, 10 ampeerin latausvirran lisäksi tulevat muut kuormat voivat polttaa sulakkeen tai laukaista johdonsuojakatkaisijan.
Pelkkä koskettimien löystyminen tai likaantuminen ei ole ainoa lämpenemistä aiheuttava tekijä pistorasioissa: myös syöttökaapelin ruuviliitokset ovat voineet löystyä lämpötilanvaihtelujen seurauksena tai olla huonosti kiristettyjä alun perinkin. Myöskään rasian sisäiset puristusliitokset eivät ole ikuisia.
Kuluttaja: tarkkaile pistorasian kuntoa
Tavallisen kuluttajan on helppo tarkkailla pistorasian kuntoa kokeilemalla säännöllisesti pistotulppaa kädellään, kun auto on ollut siinä latauksessa noin tunnin ajan: jos pistotulppa tuntuu kuumalta. Tuliterässä pistorasiassa 10 ampeerin latausvirta ei lämmitä pistotulppaa edes havaittavasti, ja hyväkuntoinenkin pistorasia lämpenee kesäsäälläkin korkeintaan kädenlämpöiseksi.
Yksi pistorasian koskettimia rasittava ilmiö on kipinöinti, mikäli virtaa ottavan sähkölaitteen irrottaa yllättäen pistorasiasta. Tämän vuoksi lataus kannattaa keskeyttää irrottamalla ensin kaapeli autosta (jolloin lataus keskeytyy ennen kuin kaapelin saa irti auton latausvastakkeen lukituksesta) ja sitten vasta pistorasiasta.
Pistorasiat ovat kulutustavaraa ja sulaneet autonlämmityspistorasiat ovat ”peruskauraa” kiinteistöhuoltoyhtiöiden sähköasentajille. Lisäksi lämmityspistorasiat koteloineen on tavallisesti valmistettu vaikeasti syttyvästä muovista, joten mörköjä ei kannata maalailla seinille.
Entäs voimavirtapistorasia?
Toisin kuin tavallinen sukopistorasia, CEE-pistorasiat on suunniteltu kestämään jatkuvaa kuormaa, olipa kyseessä yksivaiheinen pistorasia (joka tunnetaan paremmin sinisenä karavaanaripistorasiana) tai kolmivaiheinen pistorasia (joka tunnetaan punaisena voimavirtapistorasiana). Voimavirtapistorasiassa oleva 6h-merkintä ei tarkoita kuuden tunnin käyttöaikaa, vaan suojakoskettimen sijaintia.
16 ampeerin voimavirtapistorasiasta voi siis huoletta ladata sähköautoa asianmukaisella välikaapelilla. Kaapelireitti on syytä tarkastaa tässäkin tapauksessa: 3x16 ampeerin virta ylikuumentaa nopeasti lämpöeristeen alle epähuomiossa joutuneen tai muuten väärin asennetun kaapelin.
Pahin mahdollinen tapaus: vanha pistorasia jonka kunnosta ei tietoa
Pahin mahdollinen tapaus lienee sellainen, jossa maatilalle saapuu vieras sähköautollaan, jonka hän tökkää puisen piharakennuksen seinässä olevaan pistorasiaan lataukseen. Pistorasia on aikanaan ollut kovassa käytössä ja kosketinholkit löystyneet, minkä jälkeen rasia on ollut vuosia käyttämättä ja sen sisälle on kertynyt pölyä.
Vieras tökkää auton seinäpistorasiaan illalla, ja latausjohto on 13 ampeeria ottavaa mallia ilman pistotulpan lämpötila-anturia.
Hapettuneet ja likaiset koskettimet muodostavat niin huonon kontaktin, että liitoksen ylimenoresistanssi aiheuttaa kuumenemisen, jonka seurauksena pistorasia ja sen sisällä oleva puu- ja viljapöly syttyy tuleen. Samalla syttyy piharakennuksen kuiva puuseinä ja katastrofi on valmis.
Onnettomuudelta olisi vältytty, mikäli autoilija olisi käynyt koettamassa kädellä pistotulppaa muutaman kymmenen minuutin kuluttua latauksen aloittamisesta ja toteamassa, että pistotulppa on tulikuuma. Myös lämpötila-anturoitu pistotulppa olisi estänyt onnettomuuden.
Anturoitu pistotulppa tai kädellä kokeileminen ei luonnollisestikaan paljasta kaapelireitin vaaratekijöitä: jos matkan varrella on huonosti tehty liitos tai liian ohutta kaapelia – joka on pahimmassa tapauksessa kulkee lämpöeristeen sisällä, voi paloriski olla muualla kuin itse pistorasiassa.
Tämän takia on mielekästä tarkastuttaa asennus ennen latausta.
Kiinteä latauslaite on vaivaton vaihtoehto
Sähköauton lataamista sukopistorasiasta kutsutaan standardeissa tilapäislataukseksi (eli lataustavaksi 2), koska suositeltavin tapa ladata sähköauto on käyttää siihen tarkoitettua kiinteää latauslaitetta (lataustapa 3).
Edullisimmat kiinteät latauslaitteet maksavat tällä hetkellä noin 500 euroa, ja asennus kohteesta riippuen noin 100-200 euroa. Monessa kiinteässä latauslaitteessa on myös kiinteä latauskaapeli, joka tuo lisää käyttömukavuutta, kun kuraista kaapelia ei tarvitse nostella sisään ja ulos tavaratilasta.
Suositeltavaa luettavaa
- Sähköalan standardointijärjestö Sesko ry:n lataussuositus.
- Motivan Kiinteistöjen latauspisteet kuntoon -opas sisältää helppotajuista tietoa sekä sähköauton lataamisen teknisistä että ennen kaikkea juridisista näkökohdista, joihin voi törmätä asunto-osakeyhtiöympäristössä.
Vesa Linja-aho, lehtori, Metropolia-ammattikorkeakoulu
