Syksyllä 2016 vahvistettu uusi SFS-EN 62752 –standardi edellyttää, että Suomessa myytävien täyssähkö- ja ladattavien hybridiajoneuvojen sukolatausjohtojen maksimivirta on jatkossa 8 ampeeria pitkäkestoisessa latauksessa. Rajoitus koskee vain tavalliseen kotitalouspistorasiaan kytkettäviä latausjohtoja – erityisellä sähköautokäyttöön suunnitellulla Type 1 tai Type 2 –pistokytkimellä varustetuista latauslaitteista saa ottaa suuremman virran kuten aikaisemminkin.
Sähkö- ja hybridiautojen latausjohdot eivät ole moottorinlämmittimen johdon kaltaisia suoria kaapeleita, vaan niissä on integroitu vikavirtasuoja, kytkinlaite sekä elektroniikka, joka signaloi autolle, kuinka suuren virran laturi saa pistorasiasta ottaa. Kytkinlaite varmistaa, että johdon auton puoleiseen päähän kytketään jännite vasta kun liitin on kiinni autossa.
Kansallisessa SFS 6000 -pienjännitestandardissa on jo aikaisemmin edellytetty latausvirran rajoittamista ”riittävän pieneksi, esimerkiksi 8 ampeeriin”, mikäli ajoneuvoa ladataan tavallisesta kotitalouspistorasiasta. Tätä on sovellettu siten, että Suomessa myytävien ladattavien autojen mukana toimitettavissa, suojakosketinpistorasiaan sopivissa latausjohdoissa latausvirta on lähes aina rajoitettu 10 ampeeriin.
10 ampeeria on perusteltu valinta, koska tavallinen kuluttaja ei voi aina tietää onko pistorasia suojattu 10 vai 16 ampeerin sulakkeella, joten on varminta rajoittaa virta 10 ampeeriin.
Joidenkin autojen mukana toimitettavat latausjohdot ottavat suuremman virran, esimerkiksi Volvon ja Teslan latauskaapelista saa 13 ampeerin virran ja BMW:n kaapelista 12 ampeerin virran, jota käyttäjä voi halutessaan pudottaa pienemmäksi. Volvon latausjohdossa on lisäksi lämpötila-anturi pistotulpassa, joka pudottaa latausvirtaa ja tarvittaessa katkaisee sen ehkäisten näin pistokytkimen ylikuumenemisen. Vastaavaa tekniikkaa käytetään myös erikseen myytävissä kolmannen osapuolen latausjohdoissa, jotka mahdollistavat jopa 16 ampeerin ottamisen kotitalouspistorasiasta.
Mercedeksen ladattavissa autoissa sukolatauksen virranrajoitus on toteutettu siten, että latausvirta on vakiona 8 ampeeria, jonka käyttäjä voi halutessaan nostaa 13 ampeeriin. Tämä ratkaisu on uuden standardin hengen mukainen: standardin sanamuoto vaatii 8 ampeerin virtarajoituksen nimenomaan pitkäkestoiselle lataukselle. Vakioasetuksilla virta on standardin mukainen 8 ampeeria, ja suuremman virran käyttö on sitten käyttäjän harkinnan varassa. Esimerkiksi lyhytkestoisessa latauksessa lyhyen työmatkan jälkeen käyttäjä voi ottaa suuremman virran pistorasiasta.
Äkkiä voisi ajatella, että 16 ampeerin pistorasiasta voisi ottaa huoletta 16 ampeeria virtaa. Tämä on kuitenkin osatotuus: tavallista 16 ampeerin kotitalouspistorasiaa ei ole suunniteltu – eikä testattu – kestämään pitkäaikaisesti 16 ampeerin virtaa. Pitkään jatkuvalla suurella virralla on riski, että pistorasia ylikuumenee. Pistokytkinstandardi SFS 5610 vaatii 16 ampeerin pistorasioilta ainoastaan kuumenemistestin, jossa rasiaa kuormitetaan 22 ampeerin virralla yhden tunnin ajan.
Aiheesta ei ole tehty systemaattista tutkimusta johon voisi viitata, mutta 8 ampeeria on se virta, jonka hieman kuluneemmankin pistorasian arvioidaan kestävän pitkäaikaisesti. Koska teho on verrannollinen virran neliöön, virran pudottaminen 10 ampeerista 8 ampeeriin pudottaa pistokytkimen kuumenemistehoa 36 prosenttia.
Normaalisti suurta virtaa ottavia laitteita käytetään valvotusti ja lyhyen aikaa, esimerkiksi pölynimuria tai vedenkeitintä ei jätetä useaksi tunniksi käyntiin ilman valvontaa. Sähköauto taas voi olla johdon päässä toistakymmentä tuntia, ja ladattava hybridiautokin nelisen tuntia.
Lohkolämmitinkäytössäkään ei ole mitenkään tavatonta, että vanha ja kulunut pistorasia sanoo työsopimuksensa irti sulamalla muodottomaksi autoa lämmitettäessä. Varsinaiset tulipalot ovat kuitenkin erittäin harvinaisia.
Oman mausteensa soppaan heittää kaapeloinnin kuormitettavuus: esimerkiksi omakotitalon ulkopistorasia on voitu haaroittaa useaa sisäpistorasiaa syöttävästä johdosta, joka on vedetty lämpöeristeen läpi.
Suositeltavin tapa ladata sähköautoa on käyttää kiinteästi asennettua latauslaitetta sukopistorasian sijaan. Näitä on saatavilla myös kiinteällä kaapelilla varustettuja malleja, mikä tekee käytöstä mutkatonta. Asennuksen yhteydessä ammattitaitoinen sähköasentaja varmistaa myös sähköverkon mitoituksen riittävyyden.
Vesa Linja-aho, autoelektroniikan lehtori, Metropolia-ammattikorkeakoulu
Tekoälyn siirtyminen pilvestä laitteisiin nostaa esiin uuden vaatimuksen: suorituskyky ei synny pelkästä raudasta tai ohjelmistosta, vaan niiden yhteispelistä. Sulautetussa AI:ssa laitteistoarkkitehtuuri ja mallien optimointi ratkaisevat, kuinka paljon laskentaa voidaan tuoda paikallisesti ilman pilviyhteyttä.
