Yhden satelliitin pitäminen kiertoradalla vaatii melkoista vaivaa, mutta entä jos pitäisi hallita 648 kerralla? Satelliittien määrän lisääminen avaruudessa ja niiden pitäminen kiertoradalla osumatta mihinkään on keskeinen kysymys, johon Euroopan avaruusjärjestö ESA etsii ratkaisua. Luulajan teknillisen yliopiston robotiikan ja tekoälyn tiimi saattaa olla siihen vastaus.
- Tutkimuksemme mahdollistaa massiivisten satelliittien tähdistöjen ja turvallisuuden, sanoo robotiikan ja tekoälyn professori George Nikolakopoulos.
Satelliitteja käytetään useisiin tärkeisiin asioihin: Ilmaston seurantaan, [lisää esimerkkejä]. Satelliittien määrän lisääminen kiertoradalla olisi erittäin hyödyllistä, mutta se tuo mukanaan ongelman: Pienikin suunnanmuutos vaikuttaisi kaikkiin muihin satelliitteihin, jotka joutuisivat loputtomaan vaiheeseen manipuloiden jokaista kiertorataa toistuvasti.
- Koska avaruuteen lähetetään enemmän satelliitteja, tarvitaan älykkäitä satelliitteja, jotka välttävät esteitä. Tämä vaatii kehittynyttä teknologiaa ja huippuluokan tutkimusta, George Nikolakopoulos sanoo.
Nykyään kaikki avaruudessa olevat satelliitit ovat käsikäyttöisiä. Ne seuraavat kiertorataa ja kiertävät maata. Jos satelliitti on törmäämässä esteisiin, kuten avaruusromuun tai asteroidiin, jonkun on tehtävä laskelmia ja asetettava satelliitti uudelle kiertoradalle.
Luulajan teknillisen yliopiston robotiikka- ja tekoälytiimi on tehnyt paljon tutkimusta autonomisista miehittämättömistä lentokoneista (UAV), joita voidaan soveltaa satelliitteihin. - UAV:t ja satelliitit ovat hyvin samankaltaisia, se on kelluva alusta, jolla on lentorata. Tavoitteena on luoda laaja verkko, jonka avulla kaikki satelliitit voisivat kommunikoida keskenään ja liikkua yhdessä, George Nikolakopoulos sanoo.
Jos yhden satelliitin täytyy väistää saapuvaa kohdetta, se ilmoittaa tämän muille satelliiteille, ja ne liikkuvat vastaavasti. - Jos satelliitin osuisi johonkin toiseen esineeseen, se vaikuttaisi jokaisen satelliitin kiertorataan, mikä voisi olla katastrofiaalista robotiikan ja tekoälyn tutkija Sumeet Gajanan Satpute sanoo.
Projektissa on suuri simulaatiovaihe, jossa simuloidaan näitä 600 kiertävää satelliittia. Kahdella alustalla ja käyttämällä paineilmaa painottomuuden simuloimiseksi alustat kiertävät kiertoradalla välttäen varovasti kaikkia saapuvia objekteja. Simulaatio tehdään 2D:nä, mikä tarkoittaa, että se ei kulje ylös ja alas ilmassa, vaan kiertää ympäriinsä leijuen pari senttiä maanpinnan yläpuolella.
Se, mitä parhaillaan testataan yliopiston pienessä laboratoriossa ja realistisissa simulaatioissa, saattaa jonakin päivänä ohjata tuhansia tulevia satelliitteja.