Vuonna 1956 IBM:n tutkijat kehittivät maailman ensimmäisen kiintolevyn. Se oli massiivisen kokoinen levy, johon sopi dataa sata kilotavua. Kun niitä pakattiin päällekkäin 24 kappaletta, saatiin tonnin painoinen tallennusjärjestelmä, johon sopi dataa viisi megatavua.
Tallennustekniikka on hieman kehittynyt viimeisen 60 vuoden aikana. Nyt voi ostaa viidelläkympillä mukana kulkevan levyn, johon sopii dataa kaksi teratavua. Dataa sopii siis taskuun 400 000 kertaa enemmän kuin tonnin painoiseen laitteeseen 60 vuotta sitten.
On tuo tallennuskapasiteetti myös halventunut vuosien mittaan. IBM:n 350 RAMAC-järjestelmä maksoi 3200 dollaria, mikä inflaatiokorjausten jälkeen tarkoittaisi noin 28 000 dollaria. Megatavu maksoi siis reilut viisi tuhatta dollaria.
Kiintolevyn isänä voidaan pitää IBM:n Arthur J. Critchlowta, jolle annettiin vuonna 1953 tehtäväksi kehittää reikäkortteja parempi menetelmä informaation tallennukseen.
IBM julkisti 350 Disc Storage Unit -nimisen ratkaisun syyskuun alussa 1956. Elektroniputkiin pohjautuva RAMAC jäi historiaan hyvin pian, kun sen tilalle tuli transistoripohjainen tallennusteniikka. Samalla kiintolevy aloitti edelleen jatkuvan matkan, jossa bitti sopii aina vain pienempään tilaan.