Lundin yliopistossa tehty ja Cell Reports Physical Science -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että sähköautojen akkumarkkina ei hyydy materiaalipulaan – vaan vaihtaa kemiaa lennossa. Tämä antaa myös kiinteän elektrolyytin akuille realistisen väylän kaupallistumiseen.
Sähköautojen akkuteknologian kehitys etenee nopeammin kuin ennusteet ovat antaneet ymmärtää. Lundin yliopistossa tehty, Cell Reports Physical Science -lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa, että markkina pystyy reagoimaan materiaalipulaan ja hintapiikkeihin yllättävän nopeasti – käytännössä vaihtamalla käytettyä kemiaa.
Analyysin mukaan akkujen tuotannon nopea kasvu toimii itse asiassa innovaation kiihdyttäjänä. Kun sähköautojen myynti on kasvanut yli 50 prosentin vuosivauhtia ja akkuvolyymi vielä tätäkin nopeammin, uudet teknologiat voivat nousta valtavirtaan vain muutamassa vuodessa.
Tämä on näkynyt erityisesti katodimateriaaleissa. Kobolttipohjaisista ratkaisuista on siirrytty kohti nikkelipitoisia kemioita ja edelleen litiumrautafosfaattiin (LFP), joka vähentää riippuvuutta kriittisistä materiaaleista. Ilman tätä kehitystä esimerkiksi koboltin kysyntä olisi voinut jopa kaksinkertaistua.
Tutkimuksen keskeinen viesti on, että materiaalien hinnannousu ei ole hidastanut markkinaa, vaan ohjannut teknologista kehitystä. Akkukustannukset ovat jatkaneet laskuaan, vaikka raaka-aineiden hinnat ovat heilahdelleet voimakkaasti.
Tulokset tukevat suoraan kiinteän elektrolyytin akkujen kehitystä. Teknologiaa pidetään usein riskialttiina juuri materiaalien ja valmistuksen haasteiden vuoksi, mutta tutkimus viittaa siihen, että markkina kykenee absorboimaan tällaisia muutoksia.
Toisin sanoen jos kiinteän elektrolyytin akut tarjoavat selviä etuja – kuten paremman energiatiheyden, turvallisuuden tai latausnopeuden – ne voivat skaalautua nopeasti, vaikka niiden materiaalipohja poikkeaisi nykyisistä ratkaisuista.
Tutkimuksessa mainitaan myös natriumioniakut ja uudet hybridiratkaisut (kuten LMFP), jotka voivat toimia välivaiheina tai rinnakkaisina teknologioina. Tämä korostaa, että tulevaisuus ei perustu yhteen kemiaan, vaan useiden teknologioiden rinnakkaiseloon.
Tutkijat varoittavat myös liiallisesta keskittymisestä yksittäisiin “kriittisiin materiaaleihin”. Sen sijaan politiikan tulisi tukea laajasti innovaatioita, materiaalien substituutiota ja toimitusketjujen monipuolistamista.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että myös Euroopassa tulisi panostaa enemmän jalostukseen ja akkuteknologian kehitykseen, ei pelkästään kaivostoimintaan.
