Skotlantilainen Vector Photonics on demonstroinut uudenlaiseen PCSEL-laseriin perustuvaa optista tiedonsiirtoa ensimmäistä kertaa todellisessa ympäristössä. Testissä dataa siirrettiin 500 metrin matka Glasgow’ssa ilman kuitua tai radiotaajuuksia.
Koe toteutettiin yhdessä Fraunhofer-instituutin fotoniikan tutkimuskeskuksen (Centre for Applied Photonics) kanssa, ja siinä saavutettiin 50 megabitin sekuntinopeus virhetasolla, joka jäi alle virheenkorjauksen kynnysarvojen. Vaikka nopeus ei vielä kilpaile kuituyhteyksien kanssa, tulos osoittaa teknologian toimivuuden käytännössä.
PCSEL (photonic crystal surface-emitting laser) on uudenlainen laserrakenne, joka yhdistää perinteisten reunasäteilijälasereiden tehon ja VCSEL-lasereiden pinnalta emittoivan rakenteen. Lopputuloksena syntyy erittäin kapea ja vähän leviävä valonsäde, joka voidaan kohdistaa pitkiä matkoja ilman monimutkaista optiikkaa.
Tämä on keskeinen ero nykyisiin VCSEL-ratkaisuihin, joissa säde leviää nopeasti ja vaatii linssejä tai muita optisia komponentteja. PCSEL tuottaa käytännössä valmiiksi hyvin vähän hajoavan säteen, mikä yksinkertaistaa järjestelmiä merkittävästi.
Vector Photonicsin mukaan demo nostaa teknologian valmiustasoa lähemmäs kaupallista käyttöä. Vapaatilan optinen tiedonsiirto on tähän asti jäänyt marginaaliin, koska yhteydet ovat herkkiä ympäristöolosuhteille ja optiikan toteutus on monimutkaista.
PCSEL voi muuttaa tämän. Yhtiön mukaan teknologia soveltuu esimerkiksi rakennusten välisiin yhteyksiin, kampusverkkoihin ja satelliittilinkkeihin. Käytännössä tämä tarkoittaa tilanteita, joissa kuitua ei voida vetää, mutta tarvitaan suuri kaistanleveys.
Sama laserteknologia kiinnostaa myös datakeskuksia ja tekoälysovelluksia, joissa optiset yhteydet korvaavat yhä useammin sähköisiä siirtoyhteyksiä.
Nyt nähty demonstraatio ei vielä ratkaise suorituskykyä tai skaalautuvuutta, mutta se osoittaa yhden asian: uudenlainen laser voi tehdä vapaatilan optiikasta ensimmäistä kertaa aidosti käyttökelpoisen vaihtoehdon.
Tekoälyn siirtyminen pilvestä laitteisiin nostaa esiin uuden vaatimuksen: suorituskyky ei synny pelkästä raudasta tai ohjelmistosta, vaan niiden yhteispelistä. Sulautetussa AI:ssa laitteistoarkkitehtuuri ja mallien optimointi ratkaisevat, kuinka paljon laskentaa voidaan tuoda paikallisesti ilman pilviyhteyttä.
