Esineiden Internet lupaa paljon: älykkäämpiä laitteita, parempia palveluja ja helpomman tavan käyttää niitä. Mutta IoT on myös haaste, sillä siinä kaksi eri maailmaa kohtaavat: laitteiden väliset yhteydet ja perinteinen webbisovellusten maailma.
Miksi esineiden internet, Internet of Things, tuntuu olevan nyt kaikkien kiinnostuksen kohteena? Asiakkaiden kanssa keskustellessani esille on noussut muutama selkeä teema.
1. IoT:n avulla voidaan rakentaa tuotteita, jotka kehittyvät paremmiksi ajan myötä. Esimerkiksi kaiutinvalmistaja Sonos aloitti älykkäiden kaiutinjärjestelmien myynnin vuonna 2006. Tämän jälkeen Sonos on lisännyt niihin tuen yli 60 musiikkipalvelulle, joita ei silloin vielä ollut olemassakaan.
2. Verkotetut laitteet mahdollistavat parempien palvelujen tuottamisen. Philips Healthcare kehitti AWS:n IoT-alustaa hyödyntävän Philips HealthSuite -ratkaisun, joka kerää data yli 7 miljoonasta laitteesta, anturista ja sovelluksesta. Tämän avulla yritys voi tuottaa entistä älykkäämpiä ja personoidumpia palveluita.
3. Käyttöliittymä katoaa. Tähän päivään saakka olemme käyttäneet laitteita erilaisten välikäsien kautta, kuten näppäimistöllä, hiirellä tai kaukosäätimellä. IoT-maailmassa puolestaan laitteita käytetään suoraan – laite itsessään on käyttöliittymä. Ja kun mukaan otetaan ääniohjaus, päästään jo erittäin luontevaan vuorovaikutukseen. Mainio esimerkki tästä on Amazon Echo.
Uusista mahdollisuuksista huolimatta asiakkaat ovat kertoneet, että IoT-ratkaisujen kehittäminen ja hallinta vaativat vielä paljon työtä. Pulmia aiheuttavat esimerkiksi virranhallinta, eri laitteiden käyttämät erilaiset protokollat sekä yhteensopivuusongelmat.
IoT:ssä yrittää kohdata kaksi maailmaa. Yhtäällä on perinteinen M2M- ja telemetristen laitteiden puoli, joka yrittää kovasti muuttua “älykkääksi”. Toisaalla taas on perinteinen web-sovellusten ja HTTP:n päälle rakennettujen rajapintojen maailma, joka yrittää kovasti ulottua fyysisiin esineisiin ja laitteisiin asti.
Meille Amazon Web Servicesillä näyttää siltä, että IoT:n suurin haaste on saada nämä kaksi maailmaa kohtaamaan yksinkertaisesti ja tehokkaasti.
Kaksi tärkeintä ratkaistavaa ongelmaa ovat turvallisuus ja skaalautuvuus. Mitä enemmän IoT tuo laitteita verkkoon, sitä tärkeämpi tekijä turvallisuus on. Kukaan ei halua murehtia jääkaappinsa, termostaattinsa tai lämmityspistokkeensa tietoturvaa, mutta on pakko hyväksyä se tosiasia, että jokaiseen näistä voi kohdistua uhkia, kun ne on kytketty verkkoon.
Skaalautuvuus on IT-arkkitehdeille perusasia, mutta fyysisten laitteiden maailmassa on yleensä totuttu toimimaan rajallisen ja tunnetun tuotevalikoiman kanssa. Tämä rajallisuus ei päde kaiken kattavassa IoT-maailmassa, jonne skaalautuvuuden on myös ulotuttava. Jos palvelun laatu heikkenee käyttäjämäärän lisääntyessä, käyttäjät todennäköisesti eivät enää pitkään pysy asiakkaina.
Mitä kehittäjän, oli hän sitten laite- tai softapuolella, pitää vaatia alustaltaan?
IoT:hen kuuluvat sekä dataa passiivisesti keräävät anturit että sellaiset laitteet, jotka myös tekevät fyysisessä maailmassa jotain. Hyvä alusta hallinnoi yhteyksiä molempiin, siten että anturidata saadaan skaalautuvasti talteen (pilveä hyödyntäen, totta kai) ja laitteisiin on toimiva yhteys. Esimerkiksi AWS:n IoT-alustalla tunnistautuminen ja autentikaatio laitteiden ja sovellusten välillä toimii, oli protokolla sitten HTTP, MQTT, WebSockets tai jokin muu.
Elämää helpottaa myös, jos alusta tarjoaa näppärän rekisterin kaikelle laitetiedolle laitteisto-ohjelmiston versiosta sarjanumeroon. Lisäksi on syytä varmistaa, että laitteiden yhdyskäytävän kapasiteetti ja skaalautuvuus riittävät miljardeille laitteille ja biljoonille viesteille.
Isoja osia IoT-infrastruktuurista saa pilvestä palveluna. AWS:n IoT-alusta tukee mm. suoraan laskenta-alusta Lambdaa, datankeräysalusta Kinesistä, koneoppimisalusta Machine Learningia, ja niin edelleen. Pyörää ei siis tarvitse keksiä joka kerran uudelleen, vaan kehittäjät voivat hyödyntää ratkaisuja, jotka toimivat varmasti ja turvallisesti.
Tuomas Mäkinen, Enterprise Lead, AWS Nordics
Humanoidirobottien servokäyttöjen on ohjattava nivelten liikkeitä tarkasti ja nopeasti. Samalla niiden mikro-ohjaimilta vaaditaan yhä enemmän tiedonsiirtoa, diagnostiikkaa ja muita järjestelmätason toimintoja. Ratkaisuna on erottaa aikakriittinen moottorinsäätö muista prosessorin tehtävistä ja siirtää se erillisen laitteiston hoidettavaksi.