Electronica-messut palasivat rytinällä viime viikolla, kun yli 70 000 vierasta tutustui reilun 2000 yrityksen osastoihin ja laajaan seminaaritarjontaan. Käytävillä Electronica tuntuu ruuhkaiselta osastojen kavalkadilta, mutta entäpä messukokemus näyttelyosastolla? EG Electronicsin Maarit Hämeen-Anttila vietti messuosastolla neljä päivää. Alla hänen messuraporttinsa.

”Yli 40K askelta, minimissään 40 tuntia seisomista ja mainiolla sijainnilla kulkuyhteyksien varrella oleva hotelli ilman aamiaista. Siinäkö koko Electronican anti? Miten ilman aamupalaa selviää, onhan se edelleen tärkein ateria päivässä. Ei hätää, myyjä sopeutuu ja valmistautuneena tulevaan kaivaa laukustaan proteenipatukoiden seasta gluteenittoman Elovenan-välipalakeksin. Espresson sijaan sai nauttia pikajauheversion omassa huoneessa, mitä luksusta. Päivä käyntiin ja kipittäen julkisen liikenteen välineeseen kohti Messe München -kompleksia.

Massiivinen hallikompleksi siintää edessä. Tällä kertaa halleista on käytössä 14/18. Eräs asiakas kertoi, että edellisellä kerralla 2018 myös osa halleista kiinni. Meillä on vielä yhden näytön kanssa viime hetken virittelyä, joten olemme ajoissa paikan päällä klo 08.00.

Junassa ei ollut vielä ruuhkaa ja sisäänpääsy messuille sujui vaivattomasti. Kellon lähestyessä yhdeksää alkaa kaiuttimista kuulua Electronica2022-messujen avausta enteilevää musiikkia. Mielessä pyörii taas ne samat ajatukset: kannattiko messuille osallistua, millaisia kysymyksiä ilmoille heitetään, tuleeko kukaan ständille, oletko varmasti tehnyt riittävästi markkinointia? Messujen ja ständin ensimmäiset asiakkaat, kontaktien skannaus, pari muistiinpanoa pädille ja jo seuraava kiinnostunut odottaa. Homma alkaa rutinoitua ja epäilykset osallistumisen järkevyydestä voi sulkea pois.

Ihmisvirta täyttää käytäviä mukavasti, ei kuitenkaan samalla massalla kuin ensimmäisellä vierailukerrallani noin 18 vuotta sitten. Muistan siitä vain kaaoksen, ihmisiä oli todella paljon. Verrattuna 2018 kävijämäärään (n. 80 000) perjantaina ilmoitettiin kävijämääräksi noin 70 000. Yllättävän hyvä määrä kävijöitä. Keskiviikko vaikutti olevan kiireisin ainakin hallissamme B5 (Displays&Wireless). Positiivinen yllätys oli se, että asiakkaat kertoivat erittäin avoimesti projekteistaan. Selkeästi messuille oli tultu hakemaan oikeita ratkaisuja heidän tarpeisiinsa. Tapasin myös opiskelijoita, jotka kaikki olivat fiksuja, ystävällisiä ja kiinnostuneita – sekä tietenkin hyvällä tavalla uteliaita esiteltävistä tuotteista. Elektroniikka-alalla on tulevaisuus, mahtavaa.

Palatakseni ruokailuihin, aika meni niin nopeasti, ettei oikein ehtinyt ja löytänyt sopivaa syötävää. Onneksi kulman takana oli kahvila, josta sai smoothieita ja kahta eri makua kolmesta ehdin testaamaan. Ja parasta espressoa messualueella – pelastus. Proteiinipatukoita olin pakannut jo koto-Suomessa mukaan. Fläshbäkkinä 18 vuoden takaiseen: tällä kertaa iltaisin käytiin syömässä ja unta arvostaen ajoissa pehkuihin. Edellisellä kerralla oli hyvä, jos ehti poskella hipaista tyynyä, kun iltamenoja piisasi. Pääsimme nauttimaan kollegoiden kanssa Augustiner Stammhaus -ravintolan perinteisiä herkkuja. Tarjoilijamme oli työskennellyt 2500-paikkaisessa ravintolassa vuodesta 1996. Työntekijät kantoivat häkellyttävän määrän painavia olutkolpakoita kerralla ja pitkät tarjottimet sisälsivät usein 6-8 isoa ruoka-annosta.

Viimeisenä päivänä eli perjantaina ehdin kiertelemään muissa halleissa. Kirjo oli mitä suurin, pienestä kuuden neliön ständistä massiivisiin kaksikerroskomplekseihin. Sähköautopuoli ja sen lataus näytti olevan usealla osastolla esillä. Skannailin osastoja sillä silmällä, josko ensi kevään ECF2023- ja syksyn TEKNOLOGIA23-tapahtumiin tarttuisi ideoita matkaan. Tärkeintä tapahtumassa kuin tapahtumassa on se, että etukäteen suunnitellaan ja lyödään lukkoon tavoitteet: mitä haluaa saavuttaa osallistumisellaan? Ja se läsnäolo, aito kiinnostus asiakkaan projektiin sekä jälkikäteen kontaktointi. Usein peräänkuulutan henkilökohtaista vastuuta, meillä kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa messujen onnistumiseen.  

Miten sitten mitataan messujen onnistumista. Se kuuluisa ”Kannattaako messuille osallistua?”. Selkeä ja helposti mitattavissa oleva parametri: liidien määrä. Kertooko se kuitenkaan kokonaisonnistumisesta? Ständillä voi käydä 100 vierailijaa ja niistä yksikään ei jätä yhteystietojaan. Mutta puolen vuoden päästä kyseinen vierailija istuu omassa asiakaspalaverissaan ja muistaa tuotteen ständiltäsi, josta tapaamisessa keskustellaan. Tästä myös meidän osallistumisessa oli kyse, esitellä uutta tuotetta, jonka markkina ei ehkä vielä ole valmis, mutta ajatus on istutettu. Yksi vierailija ihmettelikin suureen ääneen, että ständimme oli ehkä tyhjin koko messuilla ja silti sen eteen pysähtyy koko ajan vierailijoita. Meillä oli ”sisäänheittäjänä” läpinäkyvä 55-tuumainen OLED-kosketusnäyttö. Oma näkemykseni on, että pandemian jälkeen mennään messuille näkyäksemme ja näyttääksemme, että ”olemme edelleen täällä”.

Ja kyllä, kannatti osallistua. Kaikki se stressi ennen messuja… ehtiikö tuotteet perille, millainen ständi lopulta on, tuleeko asiakkaita… oli kaiken tämän arvoista. Saimme niin paljon liidejä, että hommia piisaa jatkossakin. Olin onnekkaassa asemassa, että päämieheni Jenkeistä eli Bi-Search pyysi minua osallistumaan heidän kanssaan messuille. Omistaja ja myyntijohtaja antoivat ohjeistuksen, että ensi kerralla vain isompi ständi buukkaukseen. Silloin varmaan näemme myös Euroopassa läpinäkyvän OLED -videoseinän, nyt se oli Las Vegasissa esillä.

Ooh ja tietenkin pukeutumisesta, aivan huippua huomata, että voi ja saa arvostaa jalkojaan. Ei enää niitä 9 mm koroilla varustettuja pikkukenkiä, vaan ihan voi vetää kävelykengissä. Ja miten hienoja sellaisia nykyään onkaan tarjolla. Samalla voi olla tyylikäs ja järkevä pukeutuessaan. Nimimerkillä vain yksi rakko varpaassa 😉.

Teksti ja kuvat: Maarit Hämeen-Anttila
Myyntipäällikkö
EG Electronics