Voisiko tekoälyn hyödyntäminen toimitusketjujen hallinnassa olla ratkaisu, tai edes yksi elementti jakelualan ikuisten” ongelmien ratkaisemissa, kirjoittaa Arrow Electronicsin entinen Suomen maajohtaja Veikko Sohlman.
Teknologian huimavauhtinen kehitys, komponenttimarkkinoiden nopeat, vaikeasti ennustettavat ja laajaliikkeiset muutokset ovat viime aikoina pakottaneet useat alan yritykset pohtimaan liiketoimintansa strategioita uudelleen. Kriittisimmissä tarkasteluissa lienevät olleet komponenttien toimitusketju ja varastojen hallinta. Toisessa ääripäässä ongelmana on kriittinen komponenttipula ja tuotantokatkokset, toisessa massiiviset ylivarastot.
Liiketoimintojen ohjausjärjestelmien käytettävyys on aina ollut ja on edelleen koetuksella. Sourcing- ja ostotoimintojen henkilöstö toimii valtavien paineiden alla, kun resurssit ja aika eivät tunnu riittävän. Tuotanto huutaa puutteista ja yrityksen johto ja omistajat manailevat kestämättömiä varastonarvoja.
Komponenttipula ei kuitenkaan ole mikään uusi, nykypäivän ilmiö. Komponenteista on ollut pulaa “maailman sivu”. Milloin on ollut pulaa muisteista, milloin tantaalikondensaattoreista, milloin mistäkin. Pitempään, ja nyt siis tarkoitan todella pitkään alalla olleet saattavat muistaa DRAM-pulan takavuosilta. Ongelmia tulee ja menee, laajuus, nopeus ja juurisyyt vain vaihtuvat. Voisiko niihin varautua tulevaisuudessa paremmin?
Olisiko tekoälyn hyödyntäminen toimitusketjujen hallinnassa ratkaisu, tai edes yksi elementti ongelmien eliminoinnissa ennakkoon? Vaikka tekoälypohjaiset ohjelmistot ja järjestelmät eivät ehkä pystyisikään poistamaan markkinahäiriöiden juurisyitä ainakaan lähitulevaisuudessa, häiriöistä aiheutuvia ongelmia ne pystyvät kyllä ennustamaan. Ennakointi antaa aikaa reagoida, oikeasuuntaisesti ja ajoissa. Kysymys kuuluukin, uskalletaanko tekoälyn vinkkeihin luottaa?
Taitaa kuitenkin olla niin, että jakelualalla luotetaan ennemmin omaan analyysiin, vaikkapa sitten siihen kuuluisaan takapuoli- tuntumaan kuin jonkun tekoälyn ennusteisiin. Tämä on toki inhimillistä, mutta aika ei vain enää riitä käsittelemään kuin murto-osan siitä kriittisestä tiedon määrästä, joka pitäisi osata ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä ja ostopäätöksiä ennakoitaessa.
Elektroniikan suunnitteluun ja tuotekehitykseen tekoäly on jo tullut jäädäkseen. Tekoälyn kyky suodattaa annettujen parametrien mukaisesti koko maailman komponenttivalikoima on ylivertainen. Aikaa säästyy ja “Time to market” lyhenee. Ihan kaikkia ehdotuksia ei kuitenkaan kannata noudattaa, jos parametroinnissa ei ole huomioitu komponenttien saatavuutta, elinkaarivaiheita ja muita hankinnan ja toimitusketjun kannalta elintärkeitä asioita. Ominaisuuksiltaan optimaalisen komponentin valinta saattaa aiheuttaa hankinnassa ongelmia, joita paraskaan tekoäly ei osaa ennustaa.
Niille jakelijoille ja lopputuotteita valmistaville yrityksille, jotka ovat valmiit omaksumaan tekoälyn osaksi omaa toimintaansa, ja liittävät yhteen keskenään strategisesti tärkeät tiedon rajapintansa, on helppo ennustaa menestyksekästä tulevaisuutta.
Veikko Sohlman
Kolumni on ilmestynyt uudessa ETNdigi-lehdessä. Sitä pääset lukemaan täällä.
Satelliittipaikannuksen häirintä voi katkaista paljon muutakin kuin paikkatiedon. VIAVIn uusi µPNT GDO-1000 pitää kriittisten järjestelmien kellot synkronissa jopa 24 tuntia GNSS-signaalin katoamisen jälkeen. Postimerkin kokoisen moduulin ytimessä on SiTimen MEMS-oskillaattori.