Autot ovat yhä enemmän tietokoneita pyörillä ja niiden eri järjestelmien välillä kulkevan datan määrä kasvaa koko ajan. Yhä useammin siirtotienä on Ethernet, mutta myös vanha CAN-väylä kehittyy. NXP kertoo nyt ratkaisseensa sen, miten CAN-väylän nopeus nostetaan käytännössä 500 kilobitistä viiteen megabittiin sekunnissa.
Tämä paitsi nostaa väylän tiedonsiirtonopeutta, myös mahdollistaa laajempien CAN-verkkojen toteutuksen. Ratkaisu perustuu jo vuosia vanhaan CAN FD -protokollaan (CAN Flexible Datarate). Nyt NXP on ottanut ison askeleen eteenpäin CAN FD -toteutuksissa, kun sen uusi lähetin on onnistuneeksi integroitu Changanin uusimpaan ajoneuvoalustaan.
NXP on kehittänyt CAD FD -yhteyksiin oman SIC-lähetinvastaanottimensa (Signal Improvement Capability). Ensimmäisenä uutta tekniikkaa tukee TJA146x-lähetinvastaanotin. Se mahdollistaa CAN FD -verkkojen toiminnan laajemmissa ja monimutkaisemmissa verkoissa ja nopeuttaa saavutettavissa olevia tiedonsiirtonopeuksia parantamalla aktiivisesti CAN-signaalia. Tämä laajentaa CAN FD: n mahdollisuuksia ja joustavuutta kustannustehokkaana verkkotekniikkana, joka pystyy vastaamaan seuraavan sukupolven ajoneuvojen haasteisiin.
NXP:n mukaan perinteiset CAN-verkot ovat olleet kustannustehokkaita, kestäviä, skaalautuvia, helppoja ottaa käyttöön ja kykenevät tukemaan monimutkaisia topologioita koko ajoneuvossa. Kuitenkin, kun uusia toimintoja on tullut ajoneuvoon, lisätyn tiedonvaihdon tarve on käytännössä rajannut CAN-verkot toteutusten ulkopuolelle. CAN FD:llä on suurempi kaistanleveys kuin perinteisellä CAN-väylällä.
Huolimatta CAN FD -verkkojen eduista, tekniikkaa haittaa niin kutsuttu "signaalin soiminen", joka johtuu signaalin heijastumisesta. Tämä rajoittaa väylän datanopeuden käytännössä 2 megabittiin sekunnissa, ja lisäksi käyttämään lineaarisia topologioita. Tämän takia johdinsarjojen on vältettävä pitkiä kaapelihaaroja, mikä johtaa entistä monimutkaisempiin johtosarjoihin ympäri ajoneuvoa.
NXP:n kehittämä CAN-signaalinparannustekniikka voittaa tämän ilmiön aiheuttamat signaalin eheysongelmat parantamalla aktiivisesti CAN-signaalia. Tämän seurauksena OEM-valmistajat voivat suunnitella verkkonsa vapaammin ja sijoittaa ECU-yksikkönsä vapaammin. Lisähyötyinä tulevat lyhyemmät kaapelit, alhaisempi paino, liittimien määrän pieneneminen ja datanopeuden kasvu 5 megabittiin sekunnissa.
Käytännön tasolla nopeampi CAN-verkko vastaa moniin ajoneuvojen uusiin datavaatimuksiin merkittävästi Ethernetiä alhaisimmilla kustannuksilla.
Kun suurteholaskennan (HPC) työkuormat monimutkaistuvat, generatiivinen tekoäly sulautuu yhä tiiviimmin moderneihin järjestelmiin ja lisää kehittyneiden muistiratkaisujen tarvetta. Vastatakseen näihin muuttuviin vaatimuksiin ala kehittää uuden sukupolven muistiarkkitehtuureja, jotka maksimoivat kaistanleveyden, minimoivat latenssin ja parantavat energiatehokkuutta.
