Korealaisessa KAIST-tutkimuskeskuksessa on jo pitkään tutkittu natriumia akkujen mahdollisena materiaalina. Kyse on siis periaatteessa erittäin turvallisesta suolaioniakusta. Nyt KAISTin (Korea Advanced Institute of Science and Technology) tutkijat ovat kehittäneet kuparisulfidianodin, joka voi mahdollistaa tekniikan kaupallistamisen.
Natriumkloridi, perinteisemmin ruokasuola, on ollut pitkään akkutekniikkan kehittävien tutkimuksen kohteena. Esimerkiksi suomalainen Broadbit Batteries kehittää ruokasuolan pohjalta sähköautojen akkutekniikkaa, ja hakee jo rahoitusta akkujen pilottitehtaan rakentamiseen.
Professori Jong Min Yukin ja Jeong Yong Leen tutkimus on julkaistu Nature Communications -lehden viime kuun numerossa. Tutkimusten tulosten mukaan kehitetty anodi on 1,5-kertaa nykyisiä anodiratkaisuja parempi ja sen avulla voidaan vähentää akun valmistuskustannuksia jopa 40 prosenttia.
Suola-akun kaupallistamisen tiellä on ollut yksi keskeinen este. Toistaiseksi ei ole löytynyt sopivaa anodia, jonka kapasiteetti olisi riittävän suuri ja joka mahdollistaisi kaupallistamisen kannalta järkevän lataus-purkaus-syklin.
Tällaiseksi materiaaliksi KAIST-tiimi löysi kuparisulfidin, joka toimii parhaiten nanolevyinä tai -kalvoina. Tutkimuksen mukaan kuparisulfidissa tapahtuu kidegraafinen muutos, joka tuo tilaa natriumille. Tämä viittaa siihen, että kuparisulfidianodin kyky varastoida litiumioneita on 1,5-kertainen grafiittianodiin verrattuna.
Tiimin mukaan uusi anodi säilyttää 90 prosenttia alkuperäisestä kapasiteetistaan 250 lataussyklin jälkeen. Koska suolaa löytyy loputtomasti merivedestä, uusi tekniikka voi alentaa akkujen hintaa erilaisissa laitteissa jopa 30 prosenttia.
Murata on esitellyt kaksi uutta HaLow-moduulia, jotka mahdollistavat jopa kilometrin kantaman Wi-Fi-yhteydellä. Nämä kompaktit, Sub-1 GHz -taajuuksia tukevat moduulit tarjoavat tehokkaita ratkaisuja erityisesti älykotien, teollisuuden ja infrastruktuurin IoT-sovelluksiin.
Kun verkkojen välisten yhdyskäytävien toteuttamisessa ollaan siirtymässä enenevässä määrin yhdessä tapahtuvaan reunalaskennan ja tekoälyn hyödyntämiseen, yksi järjestelmäkomponentti tahtoo jäädä turhan vähälle huomiolle: ihmisen ja koneen välisen rajapinnan toteuttava laite. Näin voi käydä esimerkiksi käytettäessä laitekehikkoja tai tietokonekoteloita järjestelmäarkkitehtuuriin kuuluvien edge-solmujen tekoälytoimintojen sijoituspaikkoina, kirjoittaa Advantech artikkelissaan.
Saksalaislähtöinen Ubitium on kehittänyt innovatiivisen prosessoriarkkitehtuurin, joka yhdistää eri suorittimien (CPU, GPU, DSP, FPGA) toiminnot yhteen siruun. Yrityksen mukaan tämä uusi RISC-V-arkkitehtuuriin perustuva ratkaisu mullistaa yli 50 vuotta vanhan suorittimien suunnittelun.
