Miltä kuulostaisi älypuhelin, jota ei tarvitse koskaan ladata? Sydämentahdistin, joka kestää ikuisesti? Tai anturi, joka mittaa lämpötilaa arktisella alueella vuodesta toiseen ilman pariston vaihtoa. Kuulostaa uskomattomalta, mutta saattaa olla lähempänä todellisuutta kuin arvaamme.
American Chemical Societyn kevätkonferenssissa aiotaan esitellä akkutekniikkaa, joka voisi tehdä nämä visiot todeksi. Korealaisen DGIST:n (Daegu Gyeongbuk Institute of Science & Technology) tutkijat ovat esittelemässä paristoa, joka tuottaa sähköä radioaktiivisen beetasäteilyn avulla. Uusin prototyyppi käyttää hiili-14 -isotooppia, joka on ydinvoimaloiden sivutuote, ja yhdistää sen aurinkokennoista tuttuihin puolijohteisiin.
Ydinvoimalaitos taskussa kuulostaa toki aika arveluttavalta, mutta beetasäteily ei ole läheskään niin vaarallista kuin vaikkapa gammasäteily, ja se on helposti suojattavissa ohuella metallikerroksella. Tutkijat jopa kehittelevät jo akkuja, joissa radioaktiivinen aine sijaitsee molemmilla elektrodeilla, parantaen hyötysuhdetta kuusinkertaiseksi aiempaan verrattuna.
Tällä hetkellä beetavoltaisten paristojen sähköteho on hyvin pieni. Se riittää ehkä tahdistimelle, anturille tai satelliitille, mutta ei vielä älypuhelimelle, joka kuluttaa wattien verran tehoa jatkuvasti. Silti kehityssuunta on selvä: hyötysuhde paranee, materiaalit kehittyvät ja säteilyn käsittelyteknologiat muuttuvat edullisemmiksi.
Ja jos kehitys jatkuu nykyiseen tahtiin, onko täysin mahdotonta, että 2030-luvun alkupuolella markkinoilla olisi radioaktiivinen varavirtalähde tai matalan tehon kännykkä, joka kestää kuukausia ilman lataamista?
Kynnys sijoittaa radioaktiivinen akku taskussa kulkevaan laitteeseen voi kyllä olla aika korkea. Vaikka itse tekniikka olisi turvallista, lainsäädäntö, jätehuolto ja yleinen säteilypelko voivat muodostaa suuremman esteen kuin itse teknologia.
