Samsung teki pari vuotta sitten paluun Suomenkin PC-markkinoille ja mallistoon on nyt tuotu todellinen lippulaiva Galaxy Book3 Ultra -nimen alla. Ultra-nimi on monella tapaa sovelias kannettavalle, jossa juuri missään ei ole säästetty.
Ultrasta on kaksi versiota, joista testissä oli edullisempi, Intelin Core i7-prosessorilla ja 16 gigatavun RAM-muistilla varustettu versio. Tallennustilaa on 512 gigatavua ja hintaa 2899 euroa. Kalliimpi i9-suorittimella ja 32 gigatavun keskusmuistilla varustettu versio maksaakin sitten teratavun kiintolevyllä 3779 euroa eli ”pienen auton verran”.
Mitäpä rahalla sitten saa, jos rajoituksia ei ole? Lyhyesti sanottuna erittäin paljon. Ultran design on erittäin hieno. Massiivisesta 16-tuumaisesta näytöstä huolimatta laite on ohut ja tuntuu 1,8 kilon painosta huolimatta kevyeltä. Hienot ulkopinnat on kaksipiippuinen asia, sillä sormenjäljet jäävät todella helposti näyttöön ja ulkokuoreen.
Näyttö on sanalla sanoen upea. 3K-tarkkuus (2880 x 1800 pikseliä) ja 120 hertsin virkistystaajuus dynaamisella AMOLED-tekniikalla on hyvin lähellä parasta, mitä markkinoilta saa. Näytöllä kaikki näyttää hyvältä ja värit tulevat todella hienosti esiin. Grafiikasta vastaa Nvidian GeForce RTX 4050 -kortti, joten laitteen teho riittää hyvin myös pelaamiseen.
Ensi alkuun näyttö tuntuu jopa liian suurelta, mutta kokoon tottuu. Tosin voisi sano, että tätä suuremmaksi kannettavan tietokoneen näyttö ei saisi mennä. Ohuet reunukset näytöllä on plussaa, näyttö tuntuu reunattomalta.
Koneen etukamera on ihan ok-tasoinen, eikä sille kovin isoja vaatimuksia peruskäytössä olekaan. Sormenjälkitunnistin todella näppärä ja nopea, lukitus avautuu erittäin nopeasti.
Näppäimistössä on hyvä vaste. Kirjoittaminen tuntui aluksi oudolta, mutta siihen tottui nopeasti. Näppäimet ovat ohuita ja niillä on nopeampi kirjoittaa kuin monella halvemmalla koneella. Kosketuslevy (touch pad) on suurikokoinen ja reagoi eleisiin hyvin.
Liitäntävalikoima kattaa HDMI-, USB-A-, microSD-korttipaikka ja peräti kaksi Thunderbolt 4 -liitäntää (40 gigabitin datayhtys). Jos moitteita haluaa löytää, 1-2 A-tyypin USB-liitäntää olisi ollut hyvä lisä, koska näitä vanhempia laitteita on edelleen paljon käytössä.
Akun kapasiteetti 73,9 Wh) on hyvä, mutta ehkä mainostettu 17 tunnin videontoisto on vähän liioiteltu. Kova käyttö tarkoittaa päivittäistä lataamista. 100-wattisella USBC-laturilla lataus onnistuu kuitenkin rivakasti.
Kaiken kaikkiaan Ultra on upea läppäri. Tietenkin tulee kysyneeksi, kenelle se on tarkoitettu? Pelaajalle tehot riittävät, mutta pelaajat ovat pöytäkonekansaa. Graafikoille teho riittää, mutta he ovat yleensä Applen leirissä. Oikeasti repussa kulkevaksi työkoneeksi Ultra on ns. overkill-laite ja vähän painavakin. Eli ostaja on jonkinlainen renessanssikäyttäjä, joka tekee koneellaan kaikkea mahdollista. Siihen kaikkeen Ultra taipuu hienosti.
Kun suurteholaskennan (HPC) työkuormat monimutkaistuvat, generatiivinen tekoäly sulautuu yhä tiiviimmin moderneihin järjestelmiin ja lisää kehittyneiden muistiratkaisujen tarvetta. Vastatakseen näihin muuttuviin vaatimuksiin ala kehittää uuden sukupolven muistiarkkitehtuureja, jotka maksimoivat kaistanleveyden, minimoivat latenssin ja parantavat energiatehokkuutta.
