Heinäkuussa Google esitteli uuden ohjelmointikielen, jolle oli annettu nimeksi Carbon. Kyse on kokeellisesta C++:n seuraajasta, jonka ensimmäistä virallista versiota odotetaan joko vuonna 2024 tai 2025.
Carbon on paitsi harvinaisuus, myös kuvaava uusi kieli. Todellisuudessa uusia ohjelmointikieliä ei enää tuoda markkinoille. Suurin osa ”uusista” on jonkinlaisia aiempien kielten evoluutioita. Erilaiset C-uusviritykset ovat varsin tyypillisiä.
Jos katsoo ohjelmointikielten Wikipedia-sivustoa, 2020-luvulla on Googlen Carbonin lisäksi esitelty vain C++20 ja Microsoftin Power FX, joka on Microsoftin alustoille suunnattu vähäkoodinen loogisten operaatioiden kuvauskieli. Power FX:ää voidaan pitää tämän vuosikymmenen ainoana oikeasti uutena kielenä.
Tähän huomioon on tarttunut norjalainen kehittäjä Filip Van Laenen Kode24-sivustolla julkaistussa artikkelissaan. Hänen mukaansa uusien ohjelmointikielien ilmaantuminen koodaajien käyttöön väheni radikaalisti vuoden 2014 aikoihin. Hänen mukaansa viimeisen viiden vuoden aikana uusia kieliä on tullut lähinnä kvanttikoneiden ohjaamiseen. Ja niitäkin vain muutamia.
2000-luvun alkupuolella tilanne oli vielä toinen. Uusi ohjelmointikieliä ilmaantui lähes 10 vuosittain. Rust tuli vuonna 2010, Googlen Dart vuonna 2011 ja Kotlin Jetbrains-kehitykseen samana vuonna. Applen Swift lienee viimeisin merkittävä mobiilikoodauksen kieli ja sekin perustui pääosin aiempaan Objective-C-kieleen.
Mielenkiintoista on tietysti pohtia ilmiön syitä. Joku voisi päätellä, että koodaaminen ja sen työkalujen kehitys on yltänyt kypsempään vaiheeseen. Filip Van Laenen miettii koronapandemian vaikutusta uusien kielten syntyyn: Teams-kokoukset eivät ehkä ole omiaan ruokkimaan uusia, innovatiivisia ideoita.
Lienee kuitenkin ennenaikaista sanoa, että kielten kehitys olisi päättynyt. Kvanttikoneet ja tekoäly luovat isoa tarvetta kehittää jopa täysin uudenlaisia paradigmoja. Vaatimukset energiankulutuksen hillitsemiseen peräänkuuluttavat helpompia kieliä, jotka toimivat lähempänä rautaa eivätkä vaadi tulkkaamista. Ja vähä- tai jopa ei-koodisten alustojen kehitys on vasta alkuvaiheessa.
Tekoälyn yleistyminen kaikkien saataville asettaa uusia haasteita sulautettujen järjestelmien suunnittelijoille. Tämä koskee erityisesti verkon reunalla toimivia, koneoppimista (ML) hyödyntäviä IoT-sovelluksia. Niiden on toimittava hyvin tehokkaasti mahdollisimman alhaisella syöttövirralla sekä täytettävä prosessorien ja muistien vähimmäisvaatimukset.
Helsinkiläinen ohjelmistokehitykseen erikoistunut IT-yhtiö Rakettitiede jatkoi kannattavaa kasvuaan viime vuonna. - Olemme onnistuneet rekrytoimaan kokeneita osaajia ja tarjoamaan heille juuri oikeanlaisia toimeksiantoja, sanoo toimitusjohtaja Juha Huttunen.
Sotilaskäytössä kentällä tarvitaan IP65-luokitusta – eli täyttä suojaa pölyä ja roiskevettä vastaan – jotta laitteet kestävät vaativissa ja vaihtelevissa olosuhteissa. Mutta entä jos laitteeseen täytyy liittää lisälaitteita, kuten radiot, LAN-verkot tai muut kenttävarusteet? Usein suojaus menetetään heti, kun portit avataan. Panasonic on ratkaissut tämän ongelman esittelemällä maailman ensimmäisen lisälaitesovittimen, joka säilyttää IP65-luokituksen myös käytön aikana.
Bristolin yliopiston ja Northrop Grummanin tutkijat ovat kehittäneet uudenlaisen galliumnitridiin (GaN) perustuvan transistoriarkkitehtuurin, joka voi merkittävästi parantaa tulevien 6G-verkkojen nopeutta, tehokkuutta ja signaalinlaatua. Löydös julkaistiin Nature Electronics -lehdessä.
