Nokian matkapuhelinhistoria on kansainvälisestikin merkittävä menestystarina. Se tulee aina värittämään suomalaista elektroniikka-alaa. Nokian kännykkäpuolen jättämä perintö on kuitenkin ristiriitainen. Se sisältää paljon hyvää, mutta myös huonoa.
Hyvää nokialaisuudessa oli se, että se opetti suomalaiset suunnittelijat ja kehittäjät tekemään maailmanluokan tuotteita globaaleille markkinoille. Kovassa kilpailussa ei voinut pärjätä, mikäli ei ollut paras. Ja pitkään Nokian puhelimet olivat parasta, mitä markkinoilta löytyi.
Paljon huonoakin nokialaisuudessa oli. Moni komponenttitoimittaja on myöhemmin valittanut, että Nokian asiakkaaksi halusivat kaikki, mutta asemaan päästyään kukaan ei pitänyt siitä. Nokia vaati hyvin tiukkoja sopimuksia, usein nollakatteella. Mikä tahansa ongelma tuotannossa tai toimituksissa aiheutti välittömästi sopimussakon.
Nokialaiset komponenttiostajat eivät oikeastaan koskaan oppineet ”normaaliin” ostamiseen eli kaupankäyntiin tukkurien kanssa. Tämä on nyt muodostunut ongelmaksi, kun entiset nokialaiset ovat levinneet eri puolille suomalaista teollisuutta. Uusissa yrityksissään he jatkavat toimintaa nokialaisella tavalla.
Ongelma näkyy jakelijoiden mukaan myös entisten nokialaisten perustamissa startupeissa. Nokian aikoina komponenttitoimittajat jonottivat Nokian oven takana ja matkapuhelinjätti kykeni käytännössä sanelemaan piirien hinnat. Startupeissa toimitaan toisin, eikä kaikilla ex-nokialaisille ole vieläkään käsitystä siitä, miten jakelijoiden kanssa toimitaan.
Toinen nokialaisen perinnön ongelma on uusien ideoiden salassa pitäminen, mikä Nokiassa vietiin äärimmäiselle tasolle. Jorma Ollilan aikaan yhtiöön luotiin ilmapiiri, että kaikki viestintä hoidetaan viestintäorganisaation kautta. Tämä oli täysin vastoin sitä avoimuutta, jonka puolesta Nokian johto muuten liputti.
Nyt sama salamyhkäisyys kääntyy startuppeja vastaan. Moni kehittää ”autotallissaan” uusi liiketoimintaideoita ja pitää kaiken salassa vanhaan Nokia-tyyliin. Suomeen kaipaisi ehdottomasti amerikkalaisempaa ilmapiiriä, jossa kiinnostavat ideat tuodaan suureen ääneen julki.
Se ei tarkoita, että omia ydinsalaisuuksiaan pitäisi paljastaa muille. Mutta se voisi tarkoittaa, että joku sijoittaja kuulee ideasta ja innostuu viemään sitä eteenpäin. Näitä onnistumisia suomalainen elektroniikka tarvitsee yhä enemmän.
Tekoäly siirtyy pilvestä koneisiin, kameroihin, antureihin ja robotteihin. Reunalla yksi laitteistoratkaisu ei kuitenkaan sovi kaikkeen, vaan suorituskyky on sovitettava mallin, datan ja käyttökohteen mukaan.
