Linux-pelaamisen suurin pullonkaula ei ole ollut suorituskyky vaan näyttöliitäntä. Vaikka näytönohjaimet ovat jo pitkään tukeneet uusimpia grafiikkaominaisuuksia, Linux-puolella HDMI on jäänyt käytännössä edellisen sukupolven tasolle. Tämä on tarkoittanut konkreettisia rajoituksia erityisesti TV- ja high-end-näyttökäytössä.
Ongelman ydin on ollut HDMI 2.0 -tasossa. Sen kaista ei yksinkertaisesti riitä yhdistelmään, jota nykyiset pelinäytöt ja konsolit pitävät perusvaatimuksena: 4K-resoluutio, 120 hertsin virkistystaajuus, HDR ja muuttuva virkistystaajuus samanaikaisesti. Linuxissa tätä on jouduttu kiertämään kompromisseilla, kuten värialinäytteistyksellä (chroma subsampling), joka heikentää kuvanlaatua, tai erilaisilla FreeSync-virityksillä, jotka eivät kata koko HDMI 2.1 -ominaisuuspakettia.
Nyt AMD on viemässä Linuxin amdgpu-ajuriin HDMI 2.1 -tuen keskeiset osat. Ensimmäinen askel on FRL (Fixed Rate Link), joka nostaa käytettävissä olevan kaistan selvästi HDMI 2.0:n yläpuolelle. Tämä mahdollistaa suoraan korkeamman resoluution ja virkistystaajuuden ilman kuvanlaadun kompromisseja. Seuraava vaihe on DSC (Display Stream Compression), joka laajentaa tuen vielä pidemmälle esimerkiksi erittäin korkeisiin resoluutioihin ja taajuuksiin.
Käytännön tasolla tämä tarkoittaa, että Linux pystyy ensimmäistä kertaa ajamaan samoja näyttötiloja kuin Windows eli 4K 120 hertsiä HDR:llä ja VRR:llä natiivisti HDMI:n yli. Erityisesti tämä on merkittävää Valve:n SteamOS- ja Steam Machine -tyyppisille ratkaisuille, jotka on suunnattu olohuonekäyttöön ja suoraan televisioon kytkettäviksi.
Muutos ei kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä. Ajuripäivitykset ovat vasta tulossa, eikä koko HDMI 2.1 -ominaisuussetti ole vielä valmis. DSC-tuki on edelleen testivaiheessa, ja täydellinen standardinmukaisuus vaatii vielä validointia. Lisäksi HDMI-foorumin lisenssikäytännöt ovat aiemmin hidastaneet avoimen lähdekoodin toteutuksia, eikä ole täysin selvää, miten virallinen sertifiointi etenee Linux-laitteiden osalta.
Kun nämä viimeiset palaset loksahtavat paikoilleen, Linux-pelaamisen taso ei enää jää kiinni näyttörajapinnasta. Tämä poistaa yhden viimeisistä teknisistä esteistä, jotka ovat pitäneet Linuxin Windowsin perässä high-end-pelaamisessa.
