Donut Labin kohuakun kemiaa on arvuuteltu siitä lähtien, kun yritys esitteli ihmeakkunsa tammikuussa Las Vegasin CES-messuilla. Yhtiö ei vieläkään paljasta, mihin sen akun kemia perustuu, mutta nyt se on vastannut ainakin kahteen yleiseen arvaukseen. Kyse ei näyttäisi olevan litium- eikä natriumakusta.
Donut Lab julkaisi I Donut Believe -videosarjassaan Intertekin tekemän analyysin, jossa selvitettiin litiumin ja natriumin määrä yhdessä pouch-kennossa. Kyse ei ollut eri tarkoitusta varten valmistetusta näytteestä. Intertek toteaa raportissaan tunnistaneensa kennon samaksi kuin aiemmassa raportissaan 2608094STO-003 käyttämänsä kennon. Kyse on siis samoista kennoista, joille Intertek teki aiemmin Donut Labin julkisuuteen tuoman bipolaaritestin.
Analyysi tehtiin kennon aktiivisista osista. Intertek leikkasi noin 0,5 gramman näytteen, joka sisälsi anodia, katodia ja virrankerääjien materiaalia. Näyte hajotettiin typpihapolla korkeapaineisessa mikroaaltokäsittelyssä, minkä jälkeen liuoksen litium- ja natriumpitoisuudet mitattiin ICP-OES-menetelmällä. Kennon ulkopussia ei otettu mukaan analyysiin.
Tulokset ovat kiinnostavia. Litiumia löytyi vain 3,4 ppm ja natriumia 632 ppm. Ppm on tässä massapitoisuus, joten litiumin määrä vastaa 0,00034 painoprosenttia ja natriumin 0,0632 painoprosenttia. Toisin sanoen kilogrammassa analysoitua materiaalia olisi noin 3,4 milligrammaa litiumia ja 632 milligrammaa natriumia. Intertek ilmoittaa mittauksen instrumentaalisen suhteellisen epävarmuuden olevan alle viisi prosenttia.
Natriumia on siis näytteessä noin 186 kertaa enemmän kuin litiumia. Luku saattaa ensi silmäyksellä näyttää vahvalta vihjeeltä natriumakkuun, mutta Donut Labin teknologiajohtajan Antti Piipon mukaan näin ei ole. Hänen mukaansa natriumia esiintyy monissa materiaaleissa, ja natriumakussa sitä pitäisi olla noin 50–100 kertaa Intertekin mittaamaa enemmän. Se tarkoittaisi karkeasti 3,2–6,3 painoprosentin natriumpitoisuutta. Intertekin mittaama 0,0632 prosenttia jää tästä kauas.
Intertekin raportti ei itsessään nimeä kennon kemiaa eikä sano, että litium- ja natriumakut olisi suljettu pois. Se kertoo vain mitatut alkuainepitoisuudet. Tulokset kuitenkin osoittavat, että kummankin alkuaineen määrä analysoiduissa kennon osissa on hyvin pieni. Erityisen selvä tulos on litiumin osalta: sitä löytyi vain muutama miljoonasosa näytteen massasta.
Donut Lab on siis antanut yhden uuden vastauksen mutta jättänyt olennaisimman edelleen kertomatta. Jos ei litiumiin eikä natriumiin, mihin Donut Labin väittämä yli 400 Wh/kg:n akkukemia sitten perustuu? Yhtiö ei edelleenkään kerro sitä.
Seitsemännen sukupolven IGBT-teknologia nostaa tehomoduulien suorituskykyä usealla rintamalla. IGBT7 pienentää häviöitä, kasvattaa virtakapasiteettia ja kestää ylikuormituksessa jopa 175 asteen liitoslämpötilan. Yhdessä matalainduktanssisten koteloiden kanssa tämä mahdollistaa aiempaa suuremman tehotiheyden, paremman hyötysuhteen ja pienemmät järjestelmäkustannukset.
