Tutkijat Max Planck -instituutista ja Oxfordin yliopistosta ovat onnistuneet ohjaamaan täysin uudenlaista materiaaliluokkaa, niin kutsuttuja ferroaksiaalisia materiaaleja, ultranopeilla valopulsseilla. Löytö voi avata tien täysin uuden sukupolven tietovarastointiin – nopeampiin, vakaampiin ja energiatehokkaampiin haihtumattomiin muisteihin.
Ferroaksiaalisissa materiaaleissa sähköiset dipolit eivät osoita yhteen suuntaan, kuten ferrosähköisissä aineissa, vaan muodostavat pyörteisiä rakenteita, jotka voivat kiertyä joko myötä- tai vastapäivään. Nämä kaksi tilaa voivat toimia kuin “bitit” digitaalisessa muistissa. Tutkimuksessa osoitettiin, että tällaisia pyörteitä voidaan vaihtaa suunnasta toiseen terahertsialueen valon avulla – yhdellä ultralyhyellä valosykäyksellä.
Koska ferroaksiaalisten materiaalien tila on luonnostaan hyvin vakaa eikä riipu ulkoisista sähkö- tai magneettikentistä, ne voisivat tarjota perustan erittäin nopeille ja pitkäikäisille muistipiireille, joissa tieto säilyy ilman virtaa.
Haihtumaton muisti tarkoitta laitetta, joka säilyttää tallennetun tiedon myös silloin, kun virta katkaistaan. Tällaisia ovat esimerkiksi USB-muistit ja SSD-levyt. Tämä erottaa ne tavallisesta tietokoneen keskusmuistista (RAM), joka menettää tietonsa, kun kone sammutetaan.
Tutkimus julkaistiin Max Planck -instituutin ja Oxfordin yhteistyönä, ja se voi tulevaisuudessa mullistaa tavan, jolla tietoa tallennetaan ja käsitellään valon avulla.
Kuva: Jörg Harms (MPSD)
Arduino UNO Q:n lanseeraus herätti syystäkin innostusta: kyseessä on ensimmäinen Arduino UNO -perheen kortti, jossa yhdistyvät mikroprosessori ja mikro-ohjain. UNO Q on vakuuttava uusi laitteistoalusta, joka tulee tutussa Arduino-ystävällisessä muodossa. Sen Debian-pohjaista Linuxia ajava prosessori, reaaliaikaiset ohjausominaisuudet ja uusi tehokas Arduino-kehitysympäristö avaavat käyttäjille mahdollisuuden rakentaa huomattavasti aiempaa kehittyneempiä sovelluksia.