Ledidata tai VLC-tietoliikenne (Visible Light Communications) on lupaava tekniikka, jolla dataa voidaan siirtää suurellakin nopeudella välkkyvien ledilähettimien avulla. Datrmouthin yliopistossa on kehitetty VLC-tekniikka, joka hyödyntää ns. pimeää valoa.
Darklight-hankkeessa kehitetään tapoja lähettää dataa silloinkin, kun näkyvä valo ei ole käytössä. Kuten aurinkoisena päivänä. Tai silloin kun valot pitää olla sammutettuna.
Darklightissa data koodataan ultralyhyiksi valopulsseiksi, jotka ovat vastaanottimien vastaanotettavissa, mutta eivät ihmissilmän nähtävissä. Protovastaanottimessa käytetään halpaa diodia, joka aistii silmälle näkymättömät pulssit.
Darklightista on monia etuja. Se käyttää satatuhatta kertaa vähemmän teoa kuin nykyiset, jopa gigabitteihin yltävät VLC-viritykset. Kantama on pari metriä, joten se riittää huonekäyttöön. Data on myös tiukasti suojattu.
Dartmouthin tutkijoiden proto ei vielä yllä kovin suuriin datanopeuksiin, sillä saavutettu on vasta 1,6 kilobitin sekuntivauhti. Kyse on kuitenkin vasta ensimmäisestä protosta.
Darklightiin voi tutustua myös Youtubessa.
Kun suurteholaskennan (HPC) työkuormat monimutkaistuvat, generatiivinen tekoäly sulautuu yhä tiiviimmin moderneihin järjestelmiin ja lisää kehittyneiden muistiratkaisujen tarvetta. Vastatakseen näihin muuttuviin vaatimuksiin ala kehittää uuden sukupolven muistiarkkitehtuureja, jotka maksimoivat kaistanleveyden, minimoivat latenssin ja parantavat energiatehokkuutta.
