Linköpingin yliopistossa on tehty merkittävä läpimurto, joka voi mahdollistaa paljon nykyistä parempien bioelektronisten laitteiden kehityksen. Tutkijat onnistuivat valmistamaan sähkökemiallisia logiikkapiirejä, jotka toimivat pitkän aikaa vedessä täysin vakaasti.
Linköpingissä kehitettiin ensimmäiset sähkökemialliset transistorit jo vuonna 2002. Sen jälkeen tutkimuslaitoksessa on kehitetty kaupalliseksi asti useita orgaanisia komponentteja, kuten ledejä ja näyttöjä.
Ruotsalaistutkijoiden työ perustuu PEDOT:PSS-materiaaliin. Kyse on p-tyypin materiaalista, jossa reiät toimivat varauksenkantajina. Jotta saisi aikaan tehokkaan sähköisen komponentin, tarvittiin myös n-tyypin materiaali. Riittävän vakaata polymeeriä oli kuitenkin vaikea löytää.
Nyt tutkija Simone Fabianon johdolla on kehitetty tällainen n-tyypin materiaali. Lisäksi tutkijat ovat kehittäneet menetelmän, jolla tästä materiaalista saadaan tuotettua paksuja kalvoja ruiskupinnoittamalla. Paksuuden kasvaessa materiaalin johtavuus paranee.
Testien perusteella materiaaleista kehitetyt logiikkapiirit toimivat vakaasti pitkän aikaa sekä hapen että veden vaikutuksen alaisena.
Kun suurteholaskennan (HPC) työkuormat monimutkaistuvat, generatiivinen tekoäly sulautuu yhä tiiviimmin moderneihin järjestelmiin ja lisää kehittyneiden muistiratkaisujen tarvetta. Vastatakseen näihin muuttuviin vaatimuksiin ala kehittää uuden sukupolven muistiarkkitehtuureja, jotka maksimoivat kaistanleveyden, minimoivat latenssin ja parantavat energiatehokkuutta.
