Texas A&M -yliopiston tutkijat ovat tutkineet metallittomia akkuja, koska haluavat varautua koboltin ja litiumin loppumiseen. Tutkijat havaitsivat, että vesipohjaisten akkuelektrodien varauskapasiteetti vaihtelee jopa 1000 prosenttia.
Vesipohjainen virtausakku olisi monella tapaa mullistava. Se ratkaisisi harvinaisten metallien aiheuttaman ongelman. Lisäksi vesielektrodiin perustuva akku olisi turvallisempi, koska se ei voi syttyä tuleen.
Yliopiston kemiantekniikan professori Jodie Lutkenhaus muistuttaa, että litiumin ja koboltin saatavuus voi tulevaisuudessa aiheuttaa ongelmia. - Jos materiaaleista on tulevaisuudessa pulaa, litiumioniakkujen hinnat nousevat reippaasti. Olisi hienoa, jos meillä olisi tilalle vaihtoehtoinen akkukemia, jossa materiaaliongelmaa ei ole.
Lutkenhaus sanoi, että vesiakut koostuvat katodista, elektrolyytistä ja anodista. Katodit ja anodit ovat polymeerejä, jotka voivat varastoida energiaa, ja elektrolyytti on vettä sekoitettuna orgaanisten suolojen kanssa. Elektrolyytti on avain ionien johtamiseen ja energian varastointiin sen vuorovaikutuksen kautta elektrodin kanssa.
Jos elektrodi turpoaa liikaa lataus-purkaussyklin aikana, se ei voi johtaa elektroneja kovin hyvin. Akun suorituskyky siis heikkenee. Tutkijoiden mukaan aktiiviset, konjugoimattomat radikaalipolymeerit (elektrodeina) ovat lupaavia ehdokkaita metallittomille vesipitoisille akuille polymeerien korkean purkausjännitteen ja nopean kinetiikan vuoksi. Reaktio on monimutkainen.
Tutkijat tarkastelivat eri vesipitoisia elektrolyyttejä arvioidakseen, miten katodi toimii tietyntyyppisillä suoloilla. Mittaamalla selvisi, kuinka paljon vettä ja suolaa menee akkuun sen toimiessa. Eri versioiden kapasiteetissa oli jopa 1000 prosentin ero.
Tulokset antavat lupauksia siitä, että on mahdollista kehittää metalliton akku materiaalitekniikan kehittyessä. Hanketta rahoittavat Yhdysvaltain energiaministeriö ja National Science Foundation. Tutkimus on julkaistu Nature Materials -lehdessä.
Kuva: AdobeStock
STMicroelectronics on tehnyt merkittävän teknologisen läpimurron julkaisemalla uuden sukupolven älyanturin, joka yhdistää kaksi erillistä kiihtyvyysanturia samaan poikkeuksellisen pieneen (3 x 2,5 mm) koteloon. Tämä on ensimmäinen kerta, kun samassa moduulissa yhdistyy laajalle G-voima-alueelle skaalautuva mittauskyky, sulautettu tekoäly ja erittäin tarkka liikkeentunnistus.
Perinteinen elektroniikan valmistus perustuu prosesseihin, jotka johtavat usein materiaalihävikkiin, korkeisiin työkalukustannuksiin ja merkittäviin varastointikuluihin. Viime vuosina lisäävä valmistus (additive), erityisesti 3D-tulostus, on kuitenkin alkanut nousta varteenotettavaksi vaihtoehdoksi elektroniikan valmistuksessa, sillä se tarjoaa lisää suunnittelun joustavuutta sekä mahdollisia ympäristö- ja taloudellisia etuja.
Vaikka monet organisaatiot ovat jo ottaneet käyttöön perinteisiä tekoälyagentteja, tie täysin autonomisiin tekoälyagentteihin voi sisältää haasteita. Tekemällä strategisia investointeja ja omaksumalla metodisen lähestymistavan agenttien skaalaamiseen, sekä niiden erityisten roolien määrittelyyn, teollisuusyritykset voivat päästä loputtomalta tuntuvien kokeilujen yli ja alkaa nauttia tekoälyagenttien hyödyistä todellisessa elämässä, kirjoittaa teollisuuden ohjelmistoja kehittävän IFS:n tekoälyjohtaja Bob De Cuax.
BeagleBoard.orgin tunnettu PocketBeagle-kehittäjäkortti on saanut merkittävän päivityksen uudessa PocketBeagle 2 -versiossa. Uudistuksessa laitteeseen on lisätty neliytiminen suoritin ja ensimmäistä kertaa myös grafiikkaprosessori, mikä avaa entistä laajempia mahdollisuuksia sulautettujen järjestelmien kehittämiseen.
