Suurikokoisille litiumakuille halutaan luoda valtakunnallinen keräysjärjestelmä. Akkujen keräystä on pilotoitu viime vuonna Pirkanmaalla ja pääkaupunkiseudulla pilotoitiin viime vuonna muun muassa sähköpyörissä ja tasapainoskoottereissa seitsemässä eri pisteessä. Puolen vuoden pilotin aikana akkuja palautettiin alle sata.
Kaksi kolmasosaa pilotissa kerätyistä akuista oli litiumakkuja ja vajaa viidennes jäi tunnistamatta vastaanottovaiheessa puutteellisten tai epäselvien merkintöjen vuoksi. Noin kolmasosa akuista tunnistettiin sähköisten liikkumavälineiden akuiksi, mutta joka toisen käyttötarkoitusta ei tunnistettu.
- Akkujen tunnistamiseen liittyvien haasteiden takia vastaanottavalta toimijalta vaaditaan ammattitaitoa ja kokemusta arvioida akun ominaisuuksia ja alkuperää, jotta akku voidaan käsitellä ja kierrättää oikein ja turvallisesti, keräyspilotin ohjausryhmän puheenjohtajana toiminut Liisa-Marie Santakoski kertoo.
Sähköpyörien ja tasapainolautojen yleistymisen myötä isoja litiumakkuja voi odottaa palautuvan kierrätykseen lisääntyvissä määrin lähivuosina. Vuonna 2016 isoja kuluttajakäyttöön tarkoitettuja akkuja tuotiin markkinoille jo noin 100 tonnia.
Laki velvoittaa akkujen tuottajia eli maahantuojia järjestämään niille myös kierrätyksen. Isoille litiumakuille ei kuitenkaan ole vielä olemassa tuottajien yhdessä järjestämää valtakunnallista keräysjärjestelmää kuten paristoille ja pienakuille. Kuluttajan tulee ottaa yhteyttä maahantuojaan, kun esimerkiksi sähköpyörän akku tulee tiensä päähän.
Isoja litiumakkuja ei saa toimittaa paristojen-, lyijyakkujen- tai sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätyspisteisiin eikä missään tapauksessa heittää sekajätteeseen.
- Euroopassa esimerkiksi sähköpyörien akkuja vastaanotetaan yleisesti maahantuojien myynti- ja huoltoliikkeissä, joista löytyy tarvittavaa ammattitaitoa arvioida akkujen kuntoa, ominaisuuksia ja alkuperää. Pilotin perusteella keräyksen keskittäminen ainakin aluksi sähköisten liikkumisvälineiden myynti- ja huoltoverkostoon voisi olla hyvä tapa edetä myös Suomessa, Santakoski sanoo.
Kun verkkojen välisten yhdyskäytävien toteuttamisessa ollaan siirtymässä enenevässä määrin yhdessä tapahtuvaan reunalaskennan ja tekoälyn hyödyntämiseen, yksi järjestelmäkomponentti tahtoo jäädä turhan vähälle huomiolle: ihmisen ja koneen välisen rajapinnan toteuttava laite. Näin voi käydä esimerkiksi käytettäessä laitekehikkoja tai tietokonekoteloita järjestelmäarkkitehtuuriin kuuluvien edge-solmujen tekoälytoimintojen sijoituspaikkoina, kirjoittaa Advantech artikkelissaan.
Saksalaislähtöinen Ubitium on kehittänyt innovatiivisen prosessoriarkkitehtuurin, joka yhdistää eri suorittimien (CPU, GPU, DSP, FPGA) toiminnot yhteen siruun. Yrityksen mukaan tämä uusi RISC-V-arkkitehtuuriin perustuva ratkaisu mullistaa yli 50 vuotta vanhan suorittimien suunnittelun.
