Keväällä 1998 Prosessori-lehdessä esiteltiin uutta ihmeellistä tekniikkaa. Siitä ei vielä puhuttu 3G:nä, vaan nimenä oli UMTS. WCDMA-pohjainen uusi tekniikka mullistaisi kännyköiden multimediaominaisuudet, sillä se tarjosi enimmillään jopa kahden megabitin datanopeuden sekunnissa.
Hauskaa on se, että UMTSia hehkutettiin samoilla mainoslauseilla kuin 5G-tekniikkaa nyt: se mahdollistaa laajakaistapalvelut ja internetin käytön ajasta ja paikasta riippumatta.
UMTS:n datansiirtokapasiteetti riitti myös liikkuvan kuvan välittämiseen. ETSI oli valinnut uuden tekniikan radiorajapinnaksi WCDMA-tekniikan. Itse standrdin nimeksi tuli UTRA (UMTS Terrestrial Radio Access). UTRAsta ei tainnut kukaan kovin yleisesti puhua. 3G-nimi tuli käyttöön hieman myöhemmin, kun ITU hyväksyi sen virallisesti.
Hauska anekdootti liittyy käsitykseen päätelaitteiden kehityksestä. Näyttötekniikan merkitys lisääntyy multimediapalvelujen yleistyessä. Sen sijaan hieman hankalan näppäimistön tilalle halutaan ehkä puheohjaus, Prosessori ennusti.
Ensimmäisiä kosketusnäytöllisiä laitteita nähtiin 4-5 vuoden kuluttua ja lopullisesti markkinat mullisti Applen ensimmäinen iPhone vuonna 2007.
Kun suurteholaskennan (HPC) työkuormat monimutkaistuvat, generatiivinen tekoäly sulautuu yhä tiiviimmin moderneihin järjestelmiin ja lisää kehittyneiden muistiratkaisujen tarvetta. Vastatakseen näihin muuttuviin vaatimuksiin ala kehittää uuden sukupolven muistiarkkitehtuureja, jotka maksimoivat kaistanleveyden, minimoivat latenssin ja parantavat energiatehokkuutta.
