Apple on parin viime vuoden aikana käynyt läpi iso muutosta, kun se korvaa Intelin x86-prosessorit omaan suunnitteluun perustuvilla M1- ja M1 Pro -suorittimilla. Nyt ranskalainen analyysitalo SystemPlus Consulting on analysoinut ensimmäistä kertaa yhtä M1 Pro -varianttia. Analyysi osoittaa, miten prosessori suorastaan mullistaa henkilökohtaisen tietokoneen.
Vaikka x86-arkkitehtuurin odotetaan edelleen kattavan suurimman osan PC-prosessoinnista, Applen siirtyminen omaan prosessoriin merkitsee suurta muutosta myös markkinoilla. Yole Developpementin analyysin mukaan 14 prosenttia PC-koneista toimii muilla kuin x86-prosessoreilla vuoteen 2027 mennessä. Vuonna 2020 x86:n osuus oli 96 prosenttia.
M1 Pro sisältää 33,7 miljardia TSMC:n 5 nanometrin prosessissa valmistamaa transistoria, joita käytetään myös Applen A14, A15 SoC ja muiden M1-sarjan prosessorien valmistukseen. M1 Pro kaksinkertaisti transistorien määrän ensimmäisestä M1-prosessorista. Applen mukaan M1 Pron CPU-suorituskyky on 70 prosenttia parempi kuin M1:n ja GPU-suorituskyky on kaksinkertainen.
M1 Pro -järjestelmäpiireissä on kaksi versiota: 8-ytiminen CPU 14-ytimisellä GPU:lla ja 10-ytiminen CPU 16-ytimisellä GPU:lla. Molemmat versiot sisältävät 16-ytimisen hermoverkkoprosessorin ja Applen suunnitteleman mediamoottorin, joka tehostaa videon käsittelyä ja maksimoi akun käyttöiän.
10-ytimisellä M1 Pro -piirillä on SystemPlusin analyysin mukaan kaksi ulkoista LPDDR5 SDRAM -muistia SiP-piiriksi integroituna. Se integroidaan järjestelmäpiirille flip chip -tekniikalla (BGA-kotelo) ja järjestelmäpiiri jakaa saman alustan DRAM-kotelon kanssa. Koko SoC-järjestelmäsiru sisältää myös keraamiset MLCC-kondensaattorit ja passiivikondensaattorit.
M1 Pron suosituskyky perustuu pitkälti siihen, että Apple on voinut viedä siruintegroinnin pidemmälle kuin Intelin prosessorien kanssa. Eri ytimet käyttävät samaa muistia, joten datan liikuttelusta muistien ja ytimien välillä ei aiheudu turhaa viivettä. Tämä näkyy sekä suorituskyvyssä että virrankulutuksessa: M1 Pro -pohjainen läppäri käy viileänä, ei käytännössä koskaan joudu turvautumaan tuulettimiinsa ja jaksaa akkuvirralla merkittävästi aiempaa pidempään.
Tekoälypalvelinten kasvava tehotiheys tekee datakeskusten varmistamisesta aiempaa monimutkaisempaa. Ylimääräiset teholähteet voivat parantaa käyttövarmuutta, mutta samalla ne lisäävät lämpökuormaa ja häiritsevät ilmavirtoja. Siksi tehonsyöttö, varmennus ja jäähdytys on suunniteltava yhtenä kokonaisuutena.
